Johdanto

Jumalan armosta tutkistelemme tällä kaudella Apostolien teot -kirjaa, joka on hyvin tärkeä, koska se on ainoa historiallinen kirja Uudessa testamentissa; pääasiallinen tietolähde alkuseurakunnasta, ja se sisältää hyvin tarkan selostuksen pelastussuunnitelmasta ja seurakunnan tehtävästä.

”Jumala on asettanut seurakunnan välikappaleekseen pelastamaan ihmisiä. Se järjestettiin palvelemaan, ja sen tehtävänä on evankeliumin vieminen maailmalle. Jumalan suunnitelmana on alusta asti ollut, että hänen seurakuntansa tulee heijastaa maailmalle hänen täyteyttään ja ylenpalttisuuttaan. Seurakunnan jäsenten, jotka hän on kutsunut pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa, tulee ilmentää hänen kunniaansa.” ApT. s. 11.

Apotolien tekojen kirjoittaja on Luukas, kristitty kreikkalainen ja Apostoli Paavalin uskollinen ystävä, ja hän kirjoitti tämän kirjan noin vuonna 61 jKr, apostolin ollessa vankina Roomassa.

Koko kirjaa Apostolien teot tulee tutkistella huolellisesti. Se on täynnä kalliasrvoisia opetuksia ja kertomuksia evankelisesta työstä, josta saatavia opetuksia tarvitsemme työssämme tänä päivänä. Se on ihana kertomus; se käsittelee korkeinta koulutusta, jota koulujemme oppilaiden tulee saada.” (Kirje 100, 1909).

Luukas, Apostolien tekojen kirjoittaja ja Teofilus, kenelle se on suunnattu, tekivät hyvää yhteistyötä. Luukkaalta Teofilus sai paljon opetusta ja valoa. Luukas oli ollut Teofiluksen opettaja, ja vieläkin hän tunsi vastuuta johdattaa ja opettaa häntä sekä tukea häntä hänen työssään. ”Tuona aikana oli tapana, että kirjoittaja lähetti käsikirjoituksensa jolle kulle tarkastettavaksi ja arvosteltavaksi. Luukas valitsi Teofiluksen, miehen, johon hän luotti, tekemään tämän tärkeän tehtävän. Aluksi hän kiinnittää Teofiluksen huomion kertomuskeen Kristuksen elämästä sellaisena, kun se on kerrottu Luukkaan kirjassa, joka myös oli suunnattu samalle Teofilukselle [lainasus Apt. 1:1-5] … Kristuksen opetusten tuli säilyä käsikirjoituksina ja kirjoina.” (Manuscrito 40, 1903).

”Kristus päätti, että kun Hän nousisi taivaaseen tästä maailmasta, Hän antaisi lahjan niille, jotka uskoivat Häneen, ja niille, jotka tulisivat uskoon. Millaisen lahjan Hän voisi antaa, joka olisi riittävän arvokas kuvaamaan ja kunnioittamaan Hänen nousemistaan valtaistuimelle välittäjänä? Sen täytyi olla Hänen suuruutensa ja kuninkuutensa arvoinen. Hän päätti antaa edustajan, Jumaluuden kolmannen persoonan. Sen korkeampaa lahjaa ei voitu antaa. Hän antoi kaikki lahjat yhdessä lahjassa, jumalallisessa Hengessä oli vakuutuksen valaisemisen ja pyhityksen voima, ja se oli Hänen lahjansa.” SDA Bible Commentary, tomo 6, pág. 1052).

Myös meille, viimeisten päivien Jumalan kansalle, on annettu lupaus ehtoosateesta, joka antaa meille voiman päättää työn ja heijastaa Jumalan kirkkautta maailmalle.

”Rukoilkaa Herralta sadetta kevätsateen aikana: Herra tekee ukkospilvet ja antaa heille sadekuurot, antaa kasvit joka miehen pellolle.” Sak. 10:1. ”Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät. Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni.” Joel. 3:1,2.

”Pyhän Hengen vuodatus apostolien päivinä oli ”varhaissade”, ja ihanat olivat sen seuraukset. Mutta ”ehtoosade” on vielä runsaampi.” Ye Shall Receive Power, pág. 301

”Ennen kuin Jumalan tuomiot lopullisesti kohtaavat maata, tapahtuu Jumalan kansan keskuudessa sellainen alkuperäisen jumalisuuden elpyminen, jota ei ole nähty apostolien ajan jälkeen. Jumalan Henki ja voima vuodatetaan hänen lastensa ylle ” ST. s. 459.

Jumala siunatkoonApostolien tekojen tutkistelun ja antakoon todellisen herätyksen kansansa keskuuteen. Sen tärkein tavoite Pyhän Hengen johdatuksessa on saada aikaan sellaiset olosuhteet, joissa Herra voi vuodattaa ehtoosateen runsaudessaan. Saarnattakoon evankeliumia ja valmistautukoon Hänen kansansa ollakseen valmiita Herran tulemusta varten.

Saarnaajaosaston ja pääkonferenssin veljet

 

 

Tänään kerätään erikoissapattikolehti yhdysvaltalaista Normanin opistoa varten. Jumala siunatkoon anteliaat lahjoitukset!

  1. läksy

Sapattina 6. tammikuuta 2024

Kutsu

”Ja hän istuutui, kutsui ne kaksitoista ja sanoi heille: “Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, on hänen oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija”.” Mark. 9:35.

”Juutalaiset johtajat olivat mielestään liian viisaita tarvitakseen opetusta, liian vanhurskaita tarvitakseen pelastusta ja liian korkeasti kunnioitettuja tarvitakseen Kristukselta tulevaa kunniaa. Vapahtaja hylkäsi heidät ja antoi toisille heidän väärinkäyttämänsä etuoikeudet ja väheksymänsä työn.” ApT. s. 16.

”Mikä on heikkoa maailmassa”

  1. Ketkä Jeesus kutsui jatkamaan työtään maan päällä?

Matt. 10:1-4. Ja hän kutsui tykönsä ne kaksitoista opetuslastaan ja antoi heille vallan ajaa ulos saastaisia henkiä ja parantaa kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta. Ja nämä ovat niiden kahdentoista apostolin nimet: ensimmäinen oli Simon, jota kutsuttiin Pietariksi, ja Andreas, hänen veljensä, sitten Jaakob Sebedeuksen poika, ja Johannes, hänen veljensä, Filippus ja Bartolomeus, Tuomas ja Matteus, publikaani, Jaakob, Alfeuksen poika, ja Lebbeus, lisänimeltä Taddeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, sama, joka hänet kavalsi.

”Kahdentoista opetuslapsen asettaminen merkitsi sen seurakunnan järjestämisen ensi askelta, jonka oli määrä jatkaa Kristuksen työtä hänen poismenonsa jälkeen. Sana kertoo tästä asettamisesta: »Hän nousi vuorelle ja kutsui tykönsä ne, jotka hän itse tahtoi, ja he menivät hänen tykönsä. Niin hän asetti kaksitoista olemaan kanssansa ja lähettääksensä heidät saarnaamaan» (Mark. 3: 13,14). Katsele tuota liikuttavaa kohtausta, taivaan Majesteettia valitsemiensa kahdentoista ympäröimänä. Hän on asettamassa heidät tehtäväänsä. Käyttäen näitä heikkoja välikappaleita hän aikoo sanansa ja Henkensä avulla saattaa pelastuksen kaikkien ulottuville..” ApT. s. 18.

  1. Miksi Hän valitsi miehiä, joilla oli vain vähän muodollista koulutusta?
  2. Kor. 1:25-29. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset. Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.

”Jeesus valitsi oppimattomia kalastajia, koska heitä ei ollut opetettu noudattamaan perimätietoa eikä aikansa erheellisiä tapoja. Heillä oli luonnonlahjoja, ja he olivat nöyriä ja oppivaisia, — miehiä, joita Hän saattoi kasvattaa työhönsä. Tavallisilla elämänaloilla on monia, jotka kärsivällisesti suorittavat jokapäiväistä työtään tietämättä omistavansa kykyjä, jotka käytäntöön otettuina kohottaisivat heidät maailman kunnioitetuimpien miesten rinnalle. Tarvitaan vain taitavan käden kosketusta herättämään nuo uinuvat kyvyt. Tällaisia miehiä Jeesus kutsui työtovereikseen, ja Hän antoi heille etuoikeuden olla Hänen kanssaan. Kenelläkään maailman suurmiehellä ei ole ollut tällaista opettajaa. Kun opetuslapset läksivät Vapahtajan koulusta, he eivät enää olleet tietämättömiä tai sivistymättömiä. He olivat tulleet mieleltään ja luonteeltaan Hänen kaltaisikseen, ja ihmiset tiesivät heistä, että he olivat olleet Jeesuksen kanssa.” AT. s. 225.

”Kolmen ja puolen vuoden ajan opetuslapset saivat opetusta suurimmalta Opettajalta, jonka maailma on koskaan tuntenut. Henkilökohtaisen yhteyden ja seurustelun avulla Kristus harjoitti heitä palvelukseensa. Päivä päivältä he vaelsivat ja puhelivat hänen kanssaan ja kuulivat, miten hän sanoillaan ilahdutti väsyneitä ja raskautettuja, sekä näkivät hänen voimallaan auttavan sairaita ja ahdistettuja. Toisinaan hän opetti heitä istuessaan heidän joukossaan vuoren rinteellä; välistä taas järven rannalla tai tietä astellessaan hän paljasti Jumalan valtakunnan salaisuuksia.” ApT. s. 17.

Erottavien väliseinien purkaminen

  1. Kuinka Jeesus osoitti opetuslapsilleen, että evankeliumi keskittyisi pian voimakkaasti pakanoihin?

Luuk. 7:1-10. Kun hän oli kansan kuullen kaikki nämä puheensa puhunut, meni hän Kapernaumiin. Ja eräällä sadanpäämiehellä oli palvelija, joka sairasti ja oli kuolemaisillaan ja jota hän piti suuressa arvossa. Ja kuultuaan Jeesuksesta hän lähetti juutalaisten vanhimpia hänen tykönsä ja pyysi, että hän tulisi parantamaan hänen palvelijansa. Kun nämä saapuivat Jeesuksen tykö, pyysivät he häntä hartaasti ja sanoivat: “Hän ansaitsee, että teet hänelle tämän; sillä hän rakastaa meidän kansaamme, ja hän on rakentanut meille synagoogan.” Niin Jeesus lähti heidän kanssansa. Mutta kun hän ei enää ollut kaukana talosta, lähetti sadanpäämies ystäviänsä sanomaan hänelle: “Herra, älä vaivaa itseäsi, sillä en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle; sentähden en katsonutkaan itseäni arvolliseksi tulemaan sinun luoksesi; vaan sano sana, niin minun palvelijani paranee. Sillä minä itsekin olen toisen vallan alaiseksi asetettu, ja minulla on sotamiehiä käskettävinäni, ja minä sanon tälle: ‘Mene’, ja hän menee, ja toiselle: ‘Tule’, ja hän tulee, ja palvelijalleni: ‘Tee tämä’, ja hän tekee.” Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli häntä, kääntyi ja sanoi kansalle, joka häntä seurasi: “Minä sanon teille: en ole Israelissakaan löytänyt näin suurta uskoa.” Ja taloon palatessaan lähettiläät tapasivat palvelijan terveenä.

Mark. 7:24-30. Ja hän nousi ja lähti sieltä Tyyron ja Siidonin alueelle. Ja hän meni erääseen taloon eikä tahtonut, että kukaan saisi sitä tietää; mutta hän ei saanut olla salassa, vaan heti kun eräs vaimo, jonka pienessä tyttäressä oli saastainen henki, kuuli hänestä, tuli hän ja lankesi hänen jalkojensa juureen. Ja se vaimo oli kreikatar, syntyään syyrofoinikialainen; ja hän pyysi häntä ajamaan ulos riivaajan hänen tyttärestään. Niin Jeesus sanoi hänelle: “Anna ensin lasten tulla ravituiksi; sillä ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille.” Mutta hän vastasi ja sanoi hänelle: “Niin, Herra; mutta syöväthän penikatkin pöydän alla lasten muruja.” Ja hän sanoi vaimolle: “Tämän sanan tähden, mene; riivaaja on lähtenyt sinun tyttärestäsi.” Ja vaimo meni kotiinsa ja havaitsi lapsen makaavan vuoteella ja riivaajan lähteneen hänestä.

”Vapahtaja halusi selittää opetuslapsilleen totuuden »erottavan väliseinän» purkamisesta Israelin ja muiden kansojen väliltä – totuuden siitä, »että näet pakanatkin ovat kanssaperillisiä» juutalaisten kanssa »ja osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta» (Ef. 2: 14; 3: 6). Tämä totuus selvisi osaksi silloin, kun hän palkitsi Kapernaumissa sadanpäämiehen uskon, sekä silloin, kun hän saarnasi evankeliumia Sykarin asukkaille. Vielä selvemmäksi se tuli hänen vieraillessaan Foinikiassa, jolloin hän paransi kanaanilaisen vaimon tyttären. Nämä tapaukset auttoivat opetuslapsia ymmärtämään, että niiden joukossa, joita monet pitivät arvottomina pelastumaan, oli totuuden valoa isoavia sieluja. Näin Kristus koetti opettaa opetuslapsilleen sitä totuutta, ettei Jumalan valtakunnassa ole mitään aluerajoja, luokkarajoja eikä ylimystöä vaan että heidän täytyy lähteä viemään sanomaa Vapahtajan rakkaudesta kaikille kansoille.” ApT. s. 18,19.

  1. Kuinka Kristus suunnitteli saavuttavansa yksimielisyyden kahdentoista opetuslapsen keskuudessa, joilla oli merkittäviä eroja luonteissaan?

Joh. 17:21,23. että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt… minä heissä, ja sinä minussa – että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut.

”Nämä ensimmäiset opetuslapset erosivat toisistaan huomattavasti. Heistä oli määrä tulla maailman opettajia, ja he edustivat toisistaan suuresti eroavia luonnetyyppejä. Voidakseen menestyksellisesti suorittaa kutsumustyötään nämä miehet, jotka erosivat toisistaan luonteenpiirteiltään ja elintavoiltaan, tarvitsivat keskenään tunteen, ajatuksen ja toiminnan yhteyttä. Kristuksen tarkoitus oli aikaansaada tämä yhteys. Siinä tarkoituksessa hän koetti saada heidät yhteyteen kanssaan. Vastuu työstä heidän hyväkseen painoi häntä, mikä ilmenee Isälle esitetystä rukouksesta.” ApT. s. 19.

Kallisarvoisia lupauksia

  1. Millä rohkaisevilla sanoilla Hän kertoi opetuslapsilleen, että Hän tulisi takaisin?

Joh. 14:1-3. “Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.

”Hän elvytti myös heidän toivoaan ja rohkeuttaan. »Älköön teidän sydämenne olko murheellinen», hän sanoi. »Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja mihin minä menen — tien sinne te tiedätte» (Joh. 14: 1—4). Teidän tähtenne minä tulin maailmaan, ja teidän hyväksenne olen työskennellyt. Vaikka lähdenkin pois, toimin silti todella hyväksenne. Tulin maailmaan ilmoittaakseni itseni teille, jotta uskoisitte. Menen oman Isäni ja teidän Isänne tykö työskennelläkseni yhdessä hänen kanssaan teidän hyväksenne.” ApT. s. 20.

  1. Mitä muita arvokkaita lupauksia Hän antoi heille?

Joh. 15:26, 27 Mutta kun Puolustaja tulee, jonka minä lähetän teille Isän tyköä, totuuden Henki, joka lähtee Isän tyköä, niin hän on todistava minusta. Ja te myös todistatte, sillä te olette alusta asti olleet minun kanssani.”

Joh. 4:16, 17. Jeesus sanoi hänelle: “Mene, kutsu miehesi ja tule tänne.” Nainen vastasi ja sanoi: “Ei minulla ole miestä.” Jeesus sanoi hänelle: “Oikein sinä sanoit: ‘Ei minulla ole miestä’,

”Kristus ei tällä tarkoittanut, että opetuslasten teot olisivat hänen tekojaan jalompia vaan että niillä olisi suurempi ulottuvuus. Hän ei viitannut vain ihmeidentekemiseen vaan kaikkeen, mitä Pyhän Hengen vaikutuksesta voisi tapahtua. »Kun Puolustaja tulee», hän sanoi, »jonka minä lähetän teille Isän tyköä, totuuden Henki, joka lähtee Isän tyköä, niin hän on todistava minusta. Ja te myös todistatte, sillä te olette alusta asti olleet minun kanssani» (Joh. 15: 26, 27). Ihmeellisesti nämä sanat täyttyivät. Pyhän Hengen laskeutumisen jälkeen opetuslapset olivat niin tulvillaan rakkautta häntä ja niitä kohtaan, joiden puolesta hän kuoli, että sydämet sulivat heidän puheestaan ja rukouksistaan. He puhuivat Hengen voimassa, ja sen voiman vaikutuksesta tuhansia kääntyi.” ApT. s. 20,21.

  1. Mitä tämä Jeesuksen harras pyyntö Isälleen merkitsee: ”Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun”?

John 17:20, 21 Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.

”Kun Kristuksen rukoukseen uskotaan täydellisesti, kun sen sisältämää opetusta toteutetaan Jumalan kanssa jokaopäiväisessä elämässä, silloin keskuudessamme nähdään yksimielistä toimintaa. Veli liittyy veljeen Kristuksen rakkauden kultaisin sitein. Ainoastaan Jumalan Henki voi synnyttää tämän ykseyden. Hän, joka pyhitti itsensä, voi pyhittää myös opetuslapsensa. Yksimielisinä hänen kanssaan he ovat yksimieliset keskenään kaikkein pyhimmässä uskossa. Kun pyrimme tähän yksimielisyyteen siten kuin Jumala haluaa meidän siihen pyrkivän, me pääsemme siihen.” Ta. 3, s. 239.

Mietiskeltäväksi

”Kristuksen edustajina apostolien tuli jättää määrätty vaikutus maailmaan. Heidän vaatimattomuutensa ei tulisi vähentämään heidän vaikutustaan vaan lisäisi sitä, sillä heidän kuulijainsa ajatukset siirtyisivät heistä Vapahtajaan, joka näkymättömänä kuitenkin työskenteli heidän kanssaan. Apostolien ihmeellinen opetus samoin kuin heidän rohkea ja luottavainen puheensa vakuuttaisi kaikille, etteivät he työskennelleet omassa voimassaan vaan Kristuksen voimassa. Nöyrästi he julistaisivat, että hän, jonka juutalaiset olivat ristiinnaulinneet, oli elämän Ruhtinas, elävän Jumalan Poika, ja että hänen nimessään he suorittivat niitä tekoja, joita hänkin oli tehnyt.” ApT. s. 21.

***

  1. läksy

Sapattina 13. tammikuuta 2024

Korvaajan valitseminen

”Ja he rukoilivat ja sanoivat: “Herra, sinä, joka kaikkien sydämet tunnet, osoita, kummanko näistä kahdesta sinä olet valinnut.” Apt. 1:24.

”Jumala opettaa kansaansa toimimaan harkiten ja valitsemaan viisaasti henkilöitä, jotka eivät petä pyhää luottamusta. Jos Kristuksen aikana uskovat tarvitsivat varovaisuutta valitessaan henkilöitä vastuullisiin tehtäviin, niin meidän tänä aikana elävien on totisesti toimittava harkitustu. Meidän tulee esittää jokainen tapaus Jumalalle ja anoa hartaassa rukouksessa, että hän valitsisi puolestamme.” Ta. 3. 402.

  1. Kenelle kirja Apostolien teot oli osoitettu? Mitä on kerrottu Luukkaasta ja Teofiluksesta?

Apt. 1:1, 2. Edellisessä kertomuksessani kirjoitin, oi Teofilus, kaikesta, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa, hamaan siihen päivään asti, jona hänet otettiin ylös, sittenkuin hän Pyhän Hengen kautta oli antanut käskynsä apostoleille, jotka hän oli valinnut,

Luuk. 1:1-4. Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu.

”Te saatte voiman”

  1. Kun Jeesus oli noussut taivaaseen, mitä opetuslapset odottivat Jerusalemissa?

Apt. 1:4, 5. Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: “Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen.”

”Kristus sanoi opetuslapsilleen, että heidän tuli aloittaa työnsä Jerusalemista. Hänen hämmästyttävä uhrinsa ihmissuvun puolesta oli tapahtunut tuossa kaupungissa. Siellä hän ihmisyyteen verhottuna oli vaeltanut ja puhunut ihmisten kanssa, ja muutamat olivat tajunneet, miten lähelle maata taivas oli tullut. Siellä hänet oli tuomittu ja ristiinnaulittu. Jerusalemissa oli monia, jotka salaa uskoivat Jeesus Nasaretilaisen olevan Messias, sekä monia pappien ja hallitusmiesten pettämiä. Heille oli evankeliumi julistettava. Heitä piti kehottaa parannukseen. Se ihmeellinen totuus oli tehtävä selväksi, että synnit voitiin saada anteeksi vain Jeesuksen kautta. Ja opetuslasten saarna vaikuttaisi syvimmin juuri nyt, kun viime viikkojen järkyttävät tapahtumat olivat kuohuttaneet koko Jerusalemia…. Kristuksen käskyä noudattaen he odottivat Jerusalemissa Isän lupauksen täyttymistä — Hengen vuodatusta. Mutta he eivät odottaneet joutilaina… Yhä ylemmäksi he kurottivat uskon kätensä vedoten voimallisesti tähän tosiasiaan: »Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme» (Room. 8: 34).” ApT. s. 28,30.

  1. Mihin paikkoihin Hän kehotti heitä menemään evankelioimaan? Kuinka heidän tuli toimia?

Apt. 1:8. vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.”

”Filippuksen työ Samariassa oli erittäin menestyksellistä, ja tästä rohkaistuneena hän pyysi Jerusalemista lisäapua. Apostolit tajusivat nyt entistä täydellisemmin, mitä Kristus oli tarkoittanut sanoessaan: »Te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka» (Ap.t. 1: 8).” ApT. s. 83.

”On tuleva samalla tavalla”

  1. Millainen Jeesuksen tulemus takaisin maan päälle tulee olemaan?

Apt. 1:9-12. Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään. Ja kun he katselivat taivaalle hänen mennessään, niin katso, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa; ja nämä sanoivat: “Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän.” Silloin he palasivat Jerusalemiin vuorelta, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia, sapatinmatkan päässä.

”Lupauksen Kristuksen toisesta tulemisesta oli aina pysyttävä tuoreena hänen opetuslastensa mielessä. Sama Jeesus, jonka he olivat nähneet nousevan taivaaseen, oli tuleva jälleen ottaakseen luokseen ne, jotka täällä alhaalla antautuivat hänen palvelukseensa. Sama ääni, joka oli sanonut heille: »Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti», oli lausuva heidät tervetulleiksi hänen luokseen taivaan valtakuntaan.” ApT. s. 28,29.

”Ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa”

  1. Minkä ehdotuksen Pietari teki toisille apostoleille Juudaksen hoitamasta paikasta? Kuinka jokaisen Jumalan lapsen tulisi pitää huolta omista velvollisuuksistaan?

Apt. 1:16-20. “Miehet, veljet, sen raamatunsanan piti käymän toteen, jonka Pyhä Henki on Daavidin suun kautta edeltä puhunut Juudaasta, joka rupesi niiden oppaaksi, jotka ottivat kiinni Jeesuksen. Sillä hän oli meidän joukkoomme luettu ja oli saanut osalleen tämän viran. Hän hankki itsellensä pellon väärintekonsa palkalla, ja hän suistui alas ja pakahtui keskeltä, niin että kaikki hänen sisälmyksensä valuivat ulos. Ja se tuli kaikkien Jerusalemin asukasten tietoon; ja niin sitä peltoa kutsutaan heidän kielellään Akeldamaksi, se on: Veripelloksi. Sillä psalmien kirjassa on kirjoitettuna: ‘Tulkoon hänen talonsa autioksi, älköönkä siinä asukasta olko’, ja: ‘Ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.’

Ilm. 3:11. Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi.

”Myös Apostolien tekojen en simmäisessä luvussa annetaan ohjeita henkilöiden valitsemisesta tehtäviin seurakunnassa. Juudaksen luopumus oli jättänyt yhden paikan tyhjäksi apostolien keskuuteen, ja oli välttämätöntä valita toinen tälle paikalle. Tästä puhuessaan Pietari sanoi: ‘Niin pitää siis yhden niistä miehistä, jotka ovat vaeltaneet meidän kanssamme kaiken sen ajan, jona Herra Jeesus kävi sisälle ja ulos meidän tykönämme, Johanneksen kasteesta alkaen hamaan siihen päivään, jona hänet meiltä otettiin ylös, tuleman hänen ylösnousemisensa todistajaksi meidän kanssamme.”” Ta. 3, s. 401.

  1. Kuka valittiin täyttämään se tyhjä paikka?

Apt. 1:23-25. Ja he asettivat ehdolle kaksi, Joosefin, jota kutsuttiin Barsabbaaksi, lisänimeltä Justukseksi, ja Mattiaan. Ja he rukoilivat ja sanoivat: “Herra, sinä, joka kaikkien sydämet tunnet, osoita, kummanko näistä kahdesta sinä olet valinnut ottamaan sen paikan tässä palveluksessa ja apostolinvirassa, josta Juudas vilpistyi pois, mennäkseen omaan paikkaansa.”

”Johtoon on asetettava miehiä, jotka laajentavat kokemustaan, ei suinkaan heitä itseään koskevissa asioissa vaan Jumalan asioissa – laajentavat tietoaan Kristuksen luonteesta. Mitä enemmän he tietävät Kristuksesta, sitä uskollisemmin he edustavat häntä maailmassa.” Ta. 3, s. 402.

  1. Mitä Raamattu kertoo henkilöstä, joka tuli valituksi?

Apt. 1:26 Ja he heittivät heistä arpaa, ja arpa lankesi Mattiaalle, ja hänet luettiin niiden yhdentoista kanssa apostolien joukkoon.

Apt. 2:14 Niin Pietari astui esiin niiden yhdentoista kanssa, korotti äänensä ja puhui heille: “Miehet, juutalaiset ja kaikki Jerusalemissa asuvaiset, olkoon tämä teille tiettävä, ja ottakaa minun sanani korviinne.

”Minulla ei ole uskoa arvan heittämiseen. Meillä on Raamatussa selkeä ‘Näin sanoo Herra’ kaikkiin seurakunnan vlevollisuuksiin liittyen…. Haluan kertoa tuon seurakunnan jäsenille: ‘Lukekaa Raamattujanne paljolla rukouksella. Älkää yrittäkö saada toisia nöyrtymään, vaan nöyrtykää itse Jumalan edessä ja kohdelkaa ystävällisesti toinen toistanne. Arvan heittäminen seurakunnan virkailijoiden valitsemiseksi ei ole Jumalan järjestyksen mukaista. Valittakoon vastuullisia miehiä seurakunnan virkoihin.” –Selected Messages, book 2, p. 328.

Mietiskeltäväksi

”Jumalan työn täytyy tulla jatkuvasti pyhemmäksi Hänen kansalleen. Meidän täytyy kaikin tavoin korostaa totuuden ylevää luonnetta. Niiden, jotka on asetettu Jumalan työn vartijoiksi laitoksissamme, tulee aina tehdä Jumalan tahto ja tie näkyväksi. Yleisesti ottaen työn menestys riippuu niiden miesten uskollisuudesta, jotka on nimitetty toteuttamaan Jumalan tahtoa seurakunnissa.” –Testimony Treasures, vol. 3, p. 412.

***

  1. läksy

Sapattina 20. tammikuuta 2024

Pyhän Hengen kautta tapahtuvat teot

”Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.” Apt. 2:4.

”Kristuksen käskyä noudattaen he odottivat Jerusalemissa Isän lupauksen täyttymistä — Hengen vuodatusta,” ApT. s. 30.

Pyhän Hengen vuodatus

  1. Millainen oli uskovien hengellinen tila ennen Pyhän Hengen vuodatusta? Minkä tulee samoin tapahtua ennen ehtoosateen vuodatusta?

Apt. 1:14,15 Nämä kaikki pysyivät yksimielisesti rukouksessa vaimojen kanssa ja Marian, Jeesuksen äidin, kanssa ja Jeesuksen veljien kanssa. Ja niinä päivinä Pietari nousi veljien keskellä, kun oli väkeä koolla noin sata kaksikymmentä henkeä, ja sanoi:

Apt. 2:1. Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla.

Sak. 10:1. Rukoilkaa Herralta sadetta kevätsateen aikana: Herra tekee ukkospilvet ja antaa heille sadekuurot, antaa kasvit joka miehen pellolle.

”Opetuslapset rukoilivat tavattoman hartaasti, että he saisivat kykyä kohdata ihmisiä ja päivittäisessä seurustelussaan puhua sanoja, jotka johtaisivat syntisiä Kristuksen luo. He poistivat kaikki erilaisuudet ja kaiken ylivallan tavoittelun, ja näin he lähentyivät toisiaan kristillisessä yhteydessä. He pääsivät myös yhä lähemmäksi Jumalaa, ja tällöin he huomasivat olleensa etuoikeutettuja saadessaan olla niin läheisessä yhteydessä Jeesukseen. Suru täytti heidän mielensä heidän muistellessaan, miten monesti he olivat murehduttaneet häntä hitaalla käsityskyvyllään, kun eivät olleet ymmärtäneet niitä läksyjä, joita hän heidän parhaakseen oli koettanut opettaa heille. Nämä valmistuspäivät olivat syvän sydämentutkistelun aikaa. Opetuslapset tunsivat hengellisen tarpeensa ja anoivat Herralta sitä pyhää voitelua, mikä tekisi heidät kelvollisiksi suorittamaan sielujavoittavaa työtä. Eivätkä he pyytäneet siunausta vain itselleen. Heitä painoi sielujen pelastuksen taakka. He käsittivät, että evankeliumi oli vietävä kaikkeen maailmaan, ja he anoivat voimaa vedoten Kristuksen lupaukseen.” ApT. s. 31.

  1. Mitä ne 120 ihmistä kokivat, jotka olivat kokoontuneet yläsaliin?

Apt. 2:2,3. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle.

”»Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.» Pyhä Henki, omaksuen tulisten kielten muodon, jäi olemaan koolla olevien yllä. Tämä oli sen opetuslapsille vuodatetun lahjan merkkinä, joka antoi heille kyvyn puhua sujuvasti kieliä, jotka siihen asti olivat heille tuntemattomia. Tulen ilmeneminen kuvasi palavaa intoa, jolla apostolit tulivat työskentelemään, ja heidän työhönsä liittyvää voimaa.” ApT. s. 33.

  1. Innostuksen valtaamina ihmiset olivat hämmästyneitä jostakin ihmeellisestä. Mitä se oli?

Apt. 2:6. Ja kun tämä ääni kuului, niin kokoontui paljon kansaa; ja he tulivat ymmälle, sillä kukin kuuli heidän puhuvan hänen omaa kieltänsä.

”Tuo tapahtuma on erittäin mielenkiintoinen. Katso, miten kansaa kerääntyy kaikilta tahoilta kuulemaan opetuslasten todistuksia totuudesta sellaisena kuin se on Jeesuksessa. Väkijoukko tungeksii ja työntyy sisälle temppelin täydeltä. Siellä on pappeja ja hallitusmiehiä kasvoillaan vielä pahuuden synkentämä, tuima ilme, sydän yhä täynnä jatkuvaa vihaa Kristusta kohtaan ja kädet puhdistamattomina heidän ristiinnaulitsemansa maailman Lunastajan verestä. He olivat luulleet tapaavansa apostolit pelon lamauttamina painostuksen ja murhan ankarassa puserruksessa mutta huomaavatkin heidän vapautuneen kaikesta pelosta ja Hengellä täytettyinä julistavan voimakkaasti Jeesus Nasaretilaisen jumaluutta. He kuulevat näiden esittävän rohkeasti, että tuo äsken nöyryytetty, pilkattu, julmasti piesty ja ristiinnaulittu on elämän Ruhtinas, joka nyt on korotettuna Jumalan oikealla puolella…. Kristuksen taivaaseenastuminen oli merkkinä siitä, että hänen seuraajiensa tuli saada luvattu siunaus. Heidän oli odotettava sitä ennen kuin ryhtyivät työhönsä. Käytyään sisälle taivaan porteista Kristus joutui enkelien ihailevan palvonnan kohteeksi. Niin pian kuin nämä kunnianosoitukset päättyivät, Pyhä Henki laskeutui opetuslasten ylle vuolaina virtoina, ja Kristus todella kirkastui nyt sillä kirkkaudella, mikä hänellä oli Isän tykönä iankaikkisuudesta asti. Hengen vuodatus helluntaina oli taivaan tiedotus siitä, että Lunastajan virkaanvihkiminen oli tapahtunut. Lupauksensa mukaan hän oli lähettänyt Pyhän Hengen taivaasta seuraajilleen merkiksi siitä, että hän oli pappina ja kuninkaana saanut kaiken vallan taivaassa ja maan päällä ja että hän oli kansansa Voideltu.” ApT. s. 35,32.

  1. Mitä jotkut toiset kansanjoukosta sanoivat?

Apt. 2:13. Mutta toiset pilkkasivat heitä ja sanoivat: “He ovat täynnä makeata viiniä.”

”Papit päättivät selittää opetuslasten ihmeellisen voiman jollakin luonnollisella tavalla ja julistivat heidän juopuneen nautittuaan runsaasti juhlaa varten valmistettua uutta viiniä. Jotkut läsnäolleen kansan tietämättömimpiin lukeutuvista omaksuivat totena tämän selityksen, mutta älykkäämmät tiesivät sen vääräksi, ja ne jotka ymmärsivät eri kieliä, todistivat opetuslasten käyttävän näitä kieliä täsmällisesti.” ApT. s. 34.

Pietarin saarna helluntaina

  1. Mitä profeetta Jooel oli ennustanut monia vuosia aiemmin? Mihin merkkiin Pietari viittasi?

Apt. 2:14-21.Niin Pietari astui esiin niiden yhdentoista kanssa, korotti äänensä ja puhui heille: “Miehet, juutalaiset ja kaikki Jerusalemissa asuvaiset, olkoon tämä teille tiettävä, ja ottakaa minun sanani korviinne. Eivät nämä ole juovuksissa, niinkuin te luulette; sillä nyt on vasta kolmas hetki päivästä. Vaan tämä on se, mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta: ‘Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat. Ja myös palvelijaini ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he ennustavat. Ja minä annan näkyä ihmeitä ylhäällä taivaalla ja merkkejä alhaalla maan päällä, verta ja tulta ja savupatsaita. Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja julkinen. Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.’

”Vastatessaan pappien syytökseen Pietari osoitti, että tämä ilmiö oli Jooelin profetian suoranaista täyttymystä. Jooel oli ennustanut, että sellainen voima vuodatettaisiin ihmisille tekemään heidät kykeneviksi erityiseen tehtävään. »Miehet, juutalaiset ja kaikki Jerusalemissa asuvaiset», hän sanoi, »olkoon tämä teille tiettävä, ja ottakaa minun sanani korviinne. Eivät nämä ole juovuksissa, niinkuin te luulette; sillä nyt on vasta kolmas hetki päivästä. Vaan tämä on se, mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta: ‘Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat. Ja myös pai veli jaini ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he ennustavat.’»” ApT. s. 34.

  1. Mitä muuta apostoli Pietari kertoi heille kuningas Daavidin ennustuksesta?

Apt. 2:31-33. niin hän edeltä nähden puhui Kristuksen ylösnousemuksesta, sanoen, ettei Kristus ollut jäävä hyljätyksi tuonelaan eikä hänen ruumiinsa näkevä katoavaisuutta. Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme. Koska hän siis on Jumalan oikean käden voimalla korotettu ja on Isältä saanut Pyhän Hengen lupauksen, on hän vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette.

Ps. 16:10,11. Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa. Sinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä, ihanuutta sinun oikeassa kädessäsi iankaikkisesti.

”He olivat luulleet tapaavansa apostolit pelon lamauttamina painostuksen ja murhan ankarassa puserruksessa mutta huomaavatkin heidän vapautuneen kaikesta pelosta ja Hengellä täytettyinä julistavan voimakkaasti Jeesus Nasaretilaisen jumaluutta. He kuulevat näiden esittävän rohkeasti, että tuo äsken nöyryytetty, pilkattu, julmasti piesty ja ristiinnaulittu on elämän Ruhtinas, joka nyt on korotettuna Jumalan oikealla puolella.” ApT. s. 35.

  1. Kuinka Pietarin Pyhän Hengen voimassa pitämä saarna liikutti kuulijoiden sydämiä? Kuinka tämä tulee toistumaan ehtoosateen vuodatuksessa?

Apt. 2:37-39,41. Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: “Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?” Niin Pietari sanoi heille: “Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”… Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.

Sak. 10:1. Rukoilkaa Herralta sadetta kevätsateen aikana: Herra tekee ukkospilvet ja antaa heille sadekuurot, antaa kasvit joka miehen pellolle.

”Mutta lähellä maan elonkorjuun päättymistä on luvattu hengellisen armon erikoislahja valmistamaan seurakuntaa Ihmisen Pojan tulolle. Tätä Hengen vuodatusta verrataan myöhäis- eli kevätsateeseen. Tätä lisävoimaa kristittyjen tulee rukoilla elon Herralta “kevätsateen aikana”.” -Kun Pyhä Henki tulee, s. 318.

”Evankeliumin suurta työtä ei päätetä pienemmällä Jumalan voiman ilmestyksellä kuin aloitettiin. Ne ennustukset, jotka toteutuivat syyssateen vuodatuksena evankeliumin julistuksen alkaessa, tulevat uudelleen toteutumaan kevätsateen vuodatuksena sen päättyessä…. Jumalan palvelijat, joiden kirkastuneet kasvot loistavat pyhästä innostuksesta, kiiruhtavat paikasta paikkaan, julistaen taivaan sanomaa. Tuhannet äänet kaikkialla maan päällä kuuluttavat varoitusta. Ihmeitä tehdään, sairaita parannetaan ja tunnusteot seuraavat uskovaisia.” ST. s. 595.

Mietiskeltäväksi

”Sanomaa ei viedä eteenpäin niin paljon todistelujen kuin Jumalan Hengen syvän vakuutuksen kautta. Todisteet on esitetty aikaisemmin. Siemen on kylvetty. Nyt se orastaa ja kantaa hedelmää. Lähetystyöntekijöiden levittämät julkaisut ovat tehneet vaikutuksensa, mutta jotkin seikat ovat estäneet vaikutuksen saaneita täysin käsittämästä totuutta tai seuraamasta sitä. Nyt valonsäteet tunkeutuvat kaikkialle, totuus esiintyy kirkkaudessaan ja Jumalan vilpittömät lapset katkaisevat heitä pidättäneet siteet. Perheyhteydet ja seurakuntasuhteet eivät enää voi heitä estää. Totuus on kaikkea muuta kalliimpi.” ST. s. 595.

***

  1. läksy

Sapattina 27. tammikuuta 2024

Pyhä Henki teki työtä Pietarissa

”Niin Pietari sanoi: “Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy.” Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja nosti hänet ylös; ja heti hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat, ja hän hypähti pystyyn, seisoi ja käveli; ja hän meni heidän kanssansa pyhäkköön, käyden ja hypellen ja ylistäen Jumalaa.” Apt. 3:6-8.

”Kristuksen opetuslapset olivat syvästi tietoisia omasta voimattomuudestaan, ja nöyryydellä ja rukouksella he yhdistivät heikkoutensa hänen voimaansa, tietämättömyytensä hänen viisauteensa, kelvottomuutensa hänen vanhurskauteensa, köyhyytensä hänen ehtymättömään rikkauteensa. Näin vahvistautuneina ja varustautuneina he eivät epäröineet kilvoitella eteenpäin Mestarin palveluksessa.” ApT. s. 46.

Rampa mies

  1. Kun Pietari ja Johannes menivät temppeliin rukoilemaan, kenet he kohtasivat sisäänkäynnin luona?

Apt. 3:1-3. Ja Pietari ja Johannes menivät pyhäkköön yhdeksännellä hetkellä, rukoushetkellä. Silloin kannettiin esille miestä, joka oli ollut rampa hamasta äitinsä kohdusta ja jonka he joka päivä panivat pyhäkön niin kutsutun Kauniin portin pieleen anomaan almua pyhäkköön meneviltä. Nähdessään Pietarin ja Johanneksen, kun he olivat menossa pyhäkköön, hän pyysi heiltä almua.

”Pietari ja Johannes näkivät mennessään temppeliin jumalanpalvelukseen Kauniin portin luona erään nelikymmenvuotiaan ramman, jonka elämä oli syntymästä saakka ollut pelkkää tuskaa ja sairautta. Tämä onneton mies oli jo kauan halunnut nähdä Jeesuksen, jotta hän paranisi; mutta hän oli miltei liikuntakyvytön ja kaukana niiltä paikoilta, missä suuri Parantaja teki työtään. Hänen hartaista pyynnöistään muutamat hänen ystävistään kantoivat hänet lopulta temppelin portille, mutta sinne saavuttuaan hän sai tietää, että se Henkilö, johon hän oli keskittänyt toivonsa, oli kärsinyt raa’an kuoleman. Hänen pettymyksensä herätti myötätuntoa niissä, jotka tiesivät hänen kauan innokkaasti toivoneen, että Jeesus parantaisi hänet. Niinpä he toivat hänet joka päivä temppelialueelle, jotta ohikulkijat säälistä antaisivat hänelle kolikon elantoon.” ApT. s. 46.

Jeesuksen nimessä suoritettu ihme

  1. Minkä ihmeen Pietari suoritti rammalle miehelle Jeesuksen voiman kautta?

Apt. 3:4-7. Niin Pietari ja Johannes katsoivat häneen kiinteästi, ja Pietari sanoi: “Katso meihin.” Ja hän tarkkasi heitä odottaen heiltä jotakin saavansa. Niin Pietari sanoi: “Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy.” Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja nosti hänet ylös; ja heti hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat

”Kun Pietari ja Johannes kulkivat ohitse, hän pyysi heiltä almua. Opetuslapset katsoivat häneen säälivästi, ja Pietari sanoi: »Katso meihin.» »Ja hän tarkkasi heitä odottaen heiltä jotakin saavansa. Niin Pietari sanoi: ‘Hopeaa ja kultaa ei minulla ole — —.’» Kun Pietari näin ilmaisi köyhyytensä, ramman mieliala laski mutta kirkastui toivolla apostolin jatkaessa: » mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy.» »Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja nosti hänet ylös; ja heti hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat, ja hän hypähti pystyyn, seisoi ja käveli; ja hän meni heidän kanssansa pyhäkköön, käyden ja hypellen ja ylistäen Jumalaa. Ja kaikki kansa näki hänen kävelevän ja ylistävän Jumalaa; ja he tunsivat hänet siksi, joka almuja saadakseen oli istunut pyhäkön Kauniin portin pielessä, ja he olivat täynnä hämmästystä ja ihmettelyä siitä, mikä hänelle oli tapahtunut.»” ApT. s. 46,47.

  1. Kuinka ihmiset reagoivat, kun he huomasivat, että rampa mies oli parannettu?

Apt. 3:8-11. ja hän hypähti pystyyn, seisoi ja käveli; ja hän meni heidän kanssansa pyhäkköön, käyden ja hypellen ja ylistäen Jumalaa. Ja kaikki kansa näki hänen kävelevän ja ylistävän Jumalaa; ja he tunsivat hänet siksi, joka almuja saadakseen oli istunut pyhäkön Kauniin portin pielessä, ja he olivat täynnä hämmästystä ja ihmettelyä siitä, mikä hänelle oli tapahtunut. Ja kun hän yhä pysyttäytyi Pietarin ja Johanneksen seurassa, riensi kaikki kansa hämmästyksen vallassa heidän luoksensa niin sanottuun Salomon pylväskäytävään.

”»Ja kun hän yhä pysyttäytyi Pietarin ja Johanneksen seurassa, riensi kaikki kansa hämmästyksen vallassa heidän luoksensa niin sanottuun Salomon pylväskäytävään.» He olivat ihmeissään siitä, että opetuslapset kykenivät tekemään samanlaisia tunnustekoja kuin Jeesus oli tehnyt. Tässä oli nyt kuitenkin mies, joka oli ollut neljäkymmentä vuotta avuton raajarikko ja joka nyt riemuiten hallitsi jäsenensä, oli vapaa kivusta ja uskoi onnellisena Jeesukseen.” ApT. s. 47.

Kansa oli hämmästyksen vallassa

  1. Mitkä viisaat sanat Pietari lausui ihmettelevälle kansanjoukolle?

Apt. 3:12,13. Sen nähdessään Pietari rupesi puhumaan kansalle ja sanoi: “Israelin miehet, mitä te tätä ihmettelette, tai mitä te meitä noin katselette, ikäänkuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään. Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala, on kirkastanut Poikansa Jeesuksen, jonka te annoitte alttiiksi ja kielsitte Pilatuksen edessä, kun tämä oli päättänyt hänet päästä

”Kun opetuslapset näkivät kansan hämmästyksen, Pietari kysyi: »Mitä te tätä ihmettelette, tai mitä te meitä noin katselette, ikäänkuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään.» Hän vakuutti heille, että parantuminen oli tapahtunut Jeesus Nasaretilaisen nimessä ja ansiosta, hänen, jonka Jumala oli herättänyt kuolleista. »Uskon kautta hänen nimeensä», apostoli selitti, »on hänen nimensä vahvistanut tämän miehen, jonka te näette ja tunnette, ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne.»” ApT. s. 47.

  1. Kerro seuraavissa jakeissa olevien Pietarin viisaiden ja kehottavien sanojen tärkeimmät asiat.

Apt. 3:14-18. Te kielsitte Pyhän ja Vanhurskaan ja anoitte, että teille annettaisiin murhamies, mutta elämän ruhtinaan te tapoitte; hänet Jumala on herättänyt kuolleista, ja me olemme sen todistajat. Ja uskon kautta hänen nimeensä on hänen nimensä vahvistanut tämän miehen, jonka te näette ja tunnette, ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne. Ja nyt, veljet, minä tiedän, että te olette tietämättömyydestä sen tehneet, te niinkuin teidän hallitusmiehennekin. Mutta näin on Jumala täyttänyt sen, minkä hän oli edeltä ilmoittanut kaikkien profeettain suun kautta, että nimittäin hänen Voideltunsa piti kärsimän.

”Apostolit puhuivat selvin sanoin siitä suuresta synnistä, minkä juutalaiset olivat tehneet hylätessään ja surmauttaessaan elämän Ruhtinaan, mutta he varoivat ajamasta kuulijoitaan epätoivoon…. Hän julisti, että Pyhä Henki kehotti heitä parannukseen ja kääntymykseen, ja vakuutti heille, ettei ollut muuta toivoa pelastuksesta kuin heidän ristiinnaulitsemansa Kristuksen armo. Ainoastaan usko häneen toisi heille syntien anteeksiantamuksen…. Näin opetuslapset saarnasivat Kristuksen ylösnousemusta. Monet kuulijoiden joukossa odottivat tätä todistusta, ja kun he sen kuulivat, he uskoivat. Se toi heidän mieleensä Kristuksen lausumat sanat, ja he liittyivät niiden joukkoon, jotka vastaanottivat evankeliumin. Siemen, jonka Vapahtaja oli kylvänyt, versoi ja kantoi hedelmää.” ApT. s. 47,48.

  1. Minkä vetoomuksen hän teki kuulijoilleen?

Apt. 3:19,20. Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen.

Jumalan tarkoitus

  1. Mikä oli Jumalan siunattu tarkoitus Hänen lähettäessään Poikansa?

Apt. 3:26. Teille ensiksi Jumala on herättänyt Poikansa ja lähettänyt hänet siunaamaan teitä, kun käännytte itsekukin pois pahuudestanne.”

”Kristus ei ollut tullut siten kuin he olivat odottaneet, ja vaikka he olivat toisinaan olleet vakuuttuneita siitä, että hän oli Jumalan Poika, he olivat kuitenkin tukahduttaneet tuon varmuutensa ja ristiinnaulinneet hänet. Laupeudessaan Jumala antoi heille vielä lisää todisteita, ja nyt heille suotiin uusi mahdollisuus kääntyä hänen puoleensa. Hän lähetti opetuslapset julistamaan heille, että he olivat surmanneet elämän Ruhtinaan, ja tämän hirvittävän syytöksen myötä hän esitti heille uuden kehotuksen parannukseen. Mutta itsevanhurskautensa rohkaisemina juutalaisten opettajat kieltäytyivät myöntämästä, että miehet, jotka syyttivät heitä Kristuksen ristiinnaulitsemisesta, puhuivat Pyhän Hengen ohjauksella.” ApT. s. 49.

Mietiskeltäväksi

”Ramman parantamisen jälkeisenä päivänä Hannas ja Kaifas sekä muut temppelin korkeat virkamiehet kokoontuivat oikeusistuntoon, ja vangit tuotiin heidän eteensä. Juuri samassa huoneessa ja vieläpä muutamien samojen henkilöiden läsnäollessa Pietari oli häpeällisesti kieltänyt Herransa. Tämä palautui elävänä hänen mieleensä hänen saapuessaan omaan oikeudenkäyntiinsä. Hänellä oli nyt tilaisuus hyvittää pelkuruutensa. Ne läsnäolijoista, jotka muistivat Pietarin menettelyn hänen Mestarinsa ollessa oikeuden edessä, ajattelivat itsevarmoina, että häntä nyt voitaisiin pelotella vankeudella ja kuolemalla. Mutta se Pietari, joka kielsi Kristuksen hänen suurimman hätänsä hetkellä, oli ajattelematon ja itsevarma mies — suuresti erilainen kuin se Pietari, joka tuotiin sanhedrinin tutkittavaksi. Lankeemuksensa jälkeen hän oli kääntynyt. Hän ei ollut enää ylpeä ja kerskaileva vaan vaatimaton ja itseensä luottamaton. Hänet oli täytetty Pyhällä Hengellä, ja tämän voiman avulla hän oli päättänyt poistaa luopumuksensa häpeätahran olemalla kunniaksi nimelle, jonka hän kerran oli kieltänyt.” ApT. s. 50.

***

  1. läksy

Sapattina 3. helmikuuta 2024

Kristuksen muuttamina

”Mutta kun he näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät; ja he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa.” Apt. 4:13.

”Uusi usko sai nopeassa tahdissa yhä enemmän käännynnäisiä, ja sekä fariseukset että saddukeukset olivat yhtä mieltä siitä, että jos näiden uusien opettajien sallittiin toimia esteettömästi, heidän oma arvovaltansa olisi nyt suuremmassa vaarassa kuin Jeesuksen ollessa maan päällä.” ApT. s. 48.

Saddukeukset

  1. Keitä olivat saddukeukset, ja mitä he uskoivat?

Apt. 4:1,2 Mutta kun he puhuivat kansalle, astuivat papit ja pyhäkön vartioston päällikkö ja saddukeukset heidän eteensä, närkästyneinä siitä, että he opettivat kansaa ja julistivat Jeesuksessa ylösnousemusta kuolleista.

Apt. 23:8. Sillä saddukeukset sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ei enkeliä eikä henkeä, mutta fariseukset tunnustavat kumpaisetkin.

”Opetuslasten puhuessa kansalle »astuivat papit ja pyhäkön vartioston päällikkö ja saddukeukset heidän eteensä, närkästyneinä siitä, että he opettivat kansaa ja julistivat Jeesuksessa ylösnousemusta kuolleista». Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen papit olivat levittäneet joka taholle sellaista valheellista huhua, että opetuslapset olivat varastaneet hänen ruumiinsa roomalaisten vartiomiesten nukkuessa. Ei ole yllättävää, että he olivat närkästyneitä kuullessaan Pietarin ja Johanneksen saarnaavan hänen ylösnousemustaan, jonka he olivat murhanneet. Erityisesti saddukeukset olivat hyvin kiihdyksissään. He tunsivat, että heidän rakkain oppinsa oli vaarassa ja heidän maineensa vaakalaudalla.” ApT. s. 48.

Kuulustelu

  1. Minkä uhkailevan kysymyksen papit esittivät Johannekselle ja Pietarille?

Apt. 4:3-7. Ja he kävivät heihin käsiksi ja panivat heidät vankeuteen seuraavaan päivään asti, sillä oli jo ehtoo. Mutta monet niistä, jotka olivat kuulleet sanan, uskoivat, ja miesten luku nousi noin viiteentuhanteen. Seuraavana päivänä heidän hallitusmiehensä ja vanhimpansa ja kirjanoppineensa kokoontuivat Jerusalemissa, niin myös ylimmäinen pappi Hannas ja Kaifas ja Johannes ja Aleksander sekä kaikki, jotka olivat ylimmäispapillista sukua. Ja he asettivat heidät eteensä ja kysyivät: “Millä voimalla tai kenen nimeen te tämän teitte?”

”Pyhällä rohkeudella ja Hengen voimalla Pietari julisti pelottomasta: »Olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on ‘se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut’. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.» Tämä rohkea puolustuspuhe pelästytti juutalaisten johtomiehiä. He olivat otaksuneet, että opetuslapset olisivat pelon ja hämmennyksen vallassa joutuessaan sanhedrinin eteen. Mutta nämä todistajat puhuivatkin Kristuksen tavoin, vakuuttavalla voimalla, joka vaiensi heidän vastustajansa.” ApT. s. 51.

  1. Mihin kiveen apostoli Pietari viittasi?

Apt. 4:11. Hän on ‘se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut.’

Jes. 28:16. sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä lasken Siioniin peruskiven, koetellun kiven, kalliin kulmakiven, lujasti perustetun; joka uskoo, se ei pakene.

”Pietari käytti papeille tuttua kielikuvaa. Profeetat olivat puhuneet hylätystä kivestä. Kristus itse oli sanonut puhuessaan erään kerran papeille ja kansan vanhimmille: »Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: ‘Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme’? Sentähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä. Ja joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa» (Matt. 21: 42—44).” ApT. s. 51.

”Käyttäessään ennustusta hylätystä kivestä Kristus viittasi todelliseen tapahtumaan Israelin historiassa. Tapaus liittyi ensimmäisen temppelin rakentamiseen. Se soveltui erikoisesti Kristuksen ensimmäisen tulemisen aikaan ja sen olisi tullut erikoisen voimakkaasti vedota juutalaisiin, mutta se sisältää opetuksen meillekin. Kun Salomon temppeliä rakennettiin, tehtiin seiniin ja perustuksiin käytetyt suunnattomat kivilohkareet täysin valmiiksi louhimossa. Senjälkeen kun ne oli tuotu rakennuspaikalle, ei niitä enää saanut käsitellä millään työkalulla, vaan työmiesten oli ainoastaan asetettava ne paikoilleen. Eräs tavattoman iso ja erikoisen muotoinen kivi oli tuotu perustukseen käytettäväksi, mutta työmiehet eivät voineet löytää sille paikkaa eivätkä siis käyttää sitä. Se oli heille vain haitaksi ollessaan käyttämättömänä heidän tiellään. Kauan se oli hylättynä. Mutta kun rakentajien oli laskettava kulmakivi, he etsivät kauan löytääkseen tarpeeksi suuren ja painavan kiven, joka olisi sopivan muotoinen tuohon erikoiseen paikkaan, ja kestäisi sen suuren painon, joka sillä tulisi lepäämään. Jos he tekisivät epäviisaan valinnan tällä tärkeällä paikalla, joutuisi koko rakennuksen turvallisuus vaaraan. Heidän olisi löydettävä kivi, joka pystyisi vastustamaan auringon, pakkasen ja myrskyn vaikutusta. Useita eri kiviä oli jo valittu, mutta suunnattoman painon alla ne olivat murskaantuneet palasiksi. Toiset taas eivät voineet kestää lämpötilan äkillisiä vaihteluja. Viimein huomio kiintyi tuohon kiveen, joka kauan oli ollut hylättynä. Se oli ollut alttiina ilman, auringon ja myrskyn vaikutukselle, mutta siinä ei näkynyt ainoatakaan säröä. Rakentajat tutkivat tätä kiveä. Se oli kestänyt kaikki muut kokeet, mutta ei vielä yhtä. Jos se voisi kestää raskaan painon, he valitsisivat sen kulmakiveksi. Koe tehtiin. Kivi hyväksyttiin, asetettiin sille kuuluvalle paikalle ja huomattiin erikoisen sopivaksi.” AT. s. 571,572.

Armon muuttamina

  1. Millaisen muutoksen hallitsijat ja kansa saattoivat nähdä tapahtuneen Pietarissa ja Johanneksessa? Mitä viranomaiset päättivät?

Apt. 4:13-17. Mutta kun he näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät; ja he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa. Ja nähdessään parannetun miehen seisovan heidän kanssansa he eivät voineet mitään vastaansanoa, vaan käskettyään heidän astua ulos neuvostosta he pitivät keskenänsä neuvoa ja sanoivat: “Mitä me teemme näille miehille? Sillä että heidän kauttansa on tapahtunut ilmeinen ihme, sen kaikki Jerusalemin asukkaat tietävät, emmekä me voi sitä kieltää. Mutta ettei se leviäisi laajemmalle kansaan, niin kieltäkäämme ankarasti heitä enää tähän nimeen puhumasta yhdellekään ihmiselle.”

”Kuunnellessaan apostolien pelottomia sanoja papit »tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa».” ApT. s. 51.

”He olivat kaikki yksimielisiä siitä, ettei hyödyttäisi kieltää, että ristiinnaulitun Jeesuksen nimessä apostoleille annettu voima oli parantanut tuon miehen. He olisivat mielellään valehdelleet ihmetyön olemattomaksi, mutta se oli tehty täydessä päivänvalossa kansanjoukon nähden ja oli jo tullut tuhansien tietoon. Heistä tuntui, että työ pitäisi heti lakkauttaa, tai Jeesus voittaisi monia uskovia, josta olisi seurauksena heidän oma epäsuosionsa, ja heitä alettaisiin pitää syyllisinä Jumalan Pojan murhaan .” LH. s. 196,197.

Jumalaa tulee totella enemmän kuin ihmisiä

  1. Minkä viisaan vastauksen apostolit antoivat hallitusmiesten määräykseen? Kuinka Jumalan lasten tulee nykyään suhtautua viranomaisten määräyksiin, niin kauan kuin Jumalan käskyjä voidaan noudattaa?

Apt. 4:18-20. Niin he kutsuivat heidät ja kielsivät heitä mitään puhumasta ja opettamasta Jeesuksen nimeen. Mutta Pietari ja Johannes vastasivat heille ja sanoivat: “Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa; mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.”

Matt. 22:21. He vastasivat: “Keisarin.” Silloin hän sanoi heille: “Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on.”

  1. Moos. 20:13. Älä tapa.

”Kun opetuslapsia kiellettiin puhumasta enää Jeesuksen nimessä, he vastasivat: »Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa.» Näin he puolustivat pelottomasti samaa periaatetta, jonka puolesta evankeliumille uskolliset kamppailivat uskonpuhdistuksen aikoina…. Meitä ei vaadita uhmaamaan esivaltaa. Niin puhuttujen kuin kirjoitettujenkin sanojemme tulisi olla huolellisesti harkittuja, jottei meidän selitettäisi esittävän mielipiteitä, jotka vaikuttavat vihamielisiltä laille ja järjestykselle. Meidän ei pidä sanoa eikä tehdä mitään sellaista, mikä tarpeettomasti sulkisi meiltä tien. Meidän tulee kulkea eteenpäin Kristuksen nimessä puolustaen meille uskottuja totuuksia. Jos ihmiset kieltävät meitä tekemästä tätä työtä, me voimme sanoa apostolien tavoin: »Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa; mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.»” ApT. s. 54,55.

  1. Miksi apostolit vapautettiin?

Apt. 4:21-23. Niin he uhkasivat heitä vielä enemmän ja päästivät heidät, koska eivät kansan tähden keksineet, miten rangaista heitä, sillä kaikki ylistivät Jumalaa siitä, mitä tapahtunut oli. Sillä sivu neljänkymmenen oli jo vuosiltaan se mies, jossa tämä parantumisen ihme oli tapahtunut. Ja päästyään vapaiksi he menivät omiensa tykö ja kertoivat kaiken, mitä ylipapit ja vanhimmat olivat heille sanoneet.

”Kernaasti papit olisivat rangaisseet näitä miehiä heidän horjumattomasta uskollisuudestaan pyhälle kutsumukselleen, mutta he pelkäsivät kansaa, »sillä kaikki ylistivät Jumalaa siitä, mitä tapahtunut oli». Näin toistettujen uhkausten ja määräysten säestyksellä apostolit päästettiin vapaiksi.” ApT. s. 53.

  1. Minkä kauniin rukouksen uskovat kohottivat Jumalalle?

Apt. 4:24-31. Sen kuultuansa he yksimielisesti korottivat äänensä Jumalan puoleen ja sanoivat: “Herra, sinä, joka olet tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on! Sinä, joka Pyhän Hengen kautta, isämme Daavidin, sinun palvelijasi, suun kautta, olet puhunut: ‘Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat nousevat, ja ruhtinaat kokoontuvat yhteen Herraa ja hänen Voideltuansa vastaan.’ Sillä totisesti, tässä kaupungissa kokoontuivat sinun pyhää Poikaasi Jeesusta vastaan, jonka sinä olet voidellut, sekä Herodes että Pontius Pilatus pakanain ja Israelin sukukuntain kanssa, tekemään kaiken, minkä sinun kätesi ja päätöksesi oli edeltämäärännyt tapahtuvaksi. Ja nyt, Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi; ja ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta.” Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti.

”Opetuslapset rukoilivat, että he saisivat palvelustyössään entistä enemmän voimaa. He tajusivat, että he kohtaisivat samaa päättäväistä vastarintaa, jota Kristus oli kohdannut ollessaan maan päällä. Heidän yhteisten rukoustensa kohotessa uskossa kohti taivasta tuli vastaus. Paikka, missä he olivat koolla, vavahteli, ja heidät täytettiin uudelleen Pyhällä Hengellä. Heidän sydämensä valtasi rohkeus, ja he ryhtyivät jälleen julistamaan Jumalan sanaa Jerusalemissa. »Apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta», ja Jumala siunasi ihmeellisellä tavalla heidän toimiaan.” ApT. s. 54.

Mietiskeltäväksi

”Tätä periaatetta meidän tulee tänä omana aikanamme päättäväisesti puolustaa. Totuuden ja uskonnonvapauden lippu, jota evankelisen seurakunnan perustajat ja Jumalan todistajat kautta vuosisatojen ovat pitäneet koholla, on tässä viimeisessä taistelussa uskottu meidän käsiimme. Vastuu tästä suuresta lahjasta kuuluu niille, joita Jumala on siunannut sanansa tuntemuksella. Meidän tulee pitää tätä sanaa ylimpänä auktoriteettina. Meidän tulee tunnustaa inhimillinen esivalta Jumalan säätämäksi ja opettaa, että sen totteleminen sille kuuluvan laillisen toimialueen rajoissa on pyhä velvollisuutemme. Mutta kun sen vaatimukset ovat ristiriidassa Jumalan vaatimusten kanssa, meidän on toteltava enemmän Jumalaa kuin ihmistä. Jumalan sana on tunnustettava kaikkea inhimillistä lainsäädäntöä korkeammaksi. Julistus »näin sanoo Herra» ei saa koskaan hävitä julistukselle »näin sanoo kirkko» tai »näin sanoo hallitusvalta». Kristuksen kruunu on kohotettava maallisten vallanpitäjien kruunuja korkeammalle.” ApT. s. 55.

***

  1. läksy

Sapattina 10. helmikuuta 2024

Älkää murehduttako Pyhää Henkeä

”Sentähden minä sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta.” Matt. 12:31.

”Mutta Jumala vihaa ulkokultaisuutta ja valheellisuutta. Ananias ja Safiira menettelivät petollisesti Jumalaa kohtaan. He valehtelivat Pyhälle Hengelle, ja heidän syntinsä sai nopean ja kauhistavan tuomion.” ApT. s. 57,58.

  1. Mitä Barnabas, Kyprokselta kotoisin oleva leeviläinen, oli vaikuttunut tekemään?

Apt. 4:36,37. Niinpä Joosef, jota apostolit kutsuivat Barnabaaksi – se on käännettynä: kehoittaja – leeviläinen, syntyisin Kyprosta, myi omistamansa pellon, toi rahat ja pani ne apostolien jalkojen juureen.

”Tämä uskovaisten anteliaisuus oli seurausta Hengen vuodatuksesta. Evankeliumiin kääntyneiden joukossa oli »yksi sydän ja yksi sielu». Yksi yhteinen pyrkimys ohjasi heitä — heille uskotun lähetystyön menestyminen. Ahneudella ei ollut minkäänlaista sijaa heidän elämässään. Heidän rakkautensa veljiään ja omaksumaansa asiaa kohtaan oli suurempi kuin heidän kiintymyksensä rahaan ja omaisuuteen. Heidän tekonsa osoittivat, että he pitivät ihmisten sielua suuriarvoisempana kuin maallista rikkautta. Näin on oleva aina, milloin Jumalan Henki saa elämän hallintaansa. Ne, joiden sydän on täynnä Kristuksen rakkautta, seuraavat hänen esimerkkiään, joka meidän tähtemme tuli köyhäksi, jotta me hänen köyhyydestään rikastuisimme. Rahaa, aikaa, vaikutusvaltaa — kaikkia Jumalan kädestä saamiaan lahjoja he arvostavat vain evankelioimistyön edistämisen välikappaleina. Näin oli alkuseurakunnassa, ja kun nykypäivän seurakunnassa on todettavissa, että jäsenet ovat Hengen voimasta vieraantuneet maailmallisista ja että he ovat halukkaat tekemään uhrauksia, jotta heidän lähimmäisensä kuulisivat evankeliumin, julistetuilla totuuksilla on voimallinen vaikutus kuulijoihin.” ApT. s. 56,57.

Ananias ja Safiira

  1. Nähdessään, kuinka Barnabas oli voittanut ihmisten sydämet, mitä Ananias ja Safiira päättivät tehdä?

Apt. 5:1-3. Mutta eräs mies, nimeltä Ananias, ja hänen vaimonsa Safiira myivät maatilan, ja mies kätki vaimonsa tieten osan hinnasta, ja osan hän toi ja pani apostolien jalkojen eteen. Mutta Pietari sanoi: “Ananias, miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä ja kätkit osan maatilan hinnasta?

”Muiden tavoin nämä opetuslapsiksi tunnustautuneet henkilöt olivat saaneet kuulla apostolien julistamaa evankeliumia. He olivat olleet läsnä muiden uskovaisten kanssa silloin, kun apostolien rukoiltua »vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi» (Ap.t. 4:31). Syvä varmuus oli vallannut kaikki läsnäolijat, ja Jumalan Hengen välittömästä vaikutuksesta Ananias ja Safiira olivat luvanneet antaa Herralle eräästä kaupasta saamansa rahat. Myöhemmin Ananias ja Safiira murehduttivat Pyhän Hengen antamalla periksi ahneudelleen. He alkoivat katua lupaustaan ja menettivät kohta suloisen tietoisuutensa siunauksesta, joka oli sytyttänyt heidän sydämessään halun tehdä suuria Kristuksen asian puolesta. He ajattelivat olleensa liian hätäisiä, niin että heidän piti uudelleen harkita päätöstään. He keskustelivat asiasta ja päättivät jättää lupauksensa täyttämättä. He näkivät kuitenkin, että niitä, jotka luopuivat omaisuudestaan auttaakseen köyhempiä veljiään, pidettiin suuressa arvossa uskovien keskuudessa. Häpeissään mahdollisuudesta, että heidän veljensä saisivat tietää, ettei heidän itsekäs sielunsa raaskinut luopua siitä, minkä he olivat juhlallisesti pyhittäneet Jumalalle, he harkinnan jälkeen päättivät myydä omaisuutensa ja olla luovuttavinaan koko summan yhteiseen rahastoon, vaikka pitäisivät suuren osan itsellään. Näin he saisivat elantonsa yhteisestä varastosta ja saisivat samalla suurta arvonantoa veljiltään.” ApT. s. 57.

  1. Miksi Ananias ja Safiira kaatuivat kuolleina maahan? Mikä tärkeä periaate näin annettiin seurakunnalle?

Apt. 5:2-11. ja mies kätki vaimonsa tieten osan hinnasta, ja osan hän toi ja pani apostolien jalkojen eteen. Mutta Pietari sanoi: “Ananias, miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä ja kätkit osan maatilan hinnasta? Eikö se myymätönnä ollut sinun omasi, ja eikö myynnin jälkeenkin sen hinta ollut sinun? Miksi päätit sydämessäsi tämän tehdä? Et sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle.” Kun Ananias kuuli nämä sanat, kaatui hän maahan ja heitti henkensä. Ja suuri pelko valtasi kaikki, jotka sen kuulivat. Ja nuoret miehet nousivat ja korjasivat hänet ja kantoivat hänet pois ja hautasivat. Noin kolmen hetken kuluttua hänen vaimonsa tuli sisään eikä tiennyt, mitä oli tapahtunut. Niin Pietari kysyi häneltä: “Sano minulle: siihenkö hintaan te myitte maatilan?” Hän vastasi: “Kyllä, juuri siihen hintaan.” Mutta Pietari sanoi hänelle: “Miksi olette yksissä neuvoin käyneet kiusaamaan Herran Henkeä? Katso, niiden jalat, jotka hautasivat sinun miehesi, ovat oven takana, ja he kantavat sinutkin pois.” Niin hän heti kaatui hänen jalkojensa eteen ja heitti henkensä; ja kun nuorukaiset tulivat sisään, tapasivat he hänet kuolleena, kantoivat pois ja hautasivat hänet hänen miehensä viereen. Ja suuri pelko valtasi koko seurakunnan ja kaikki ne, jotka tämän kuulivat.

”Ääretön Viisaus näki, että tämä Jumalan vihan näkyvä osoitus oli välttämätön, jottei nuori seurakunta ajautuisi siveelliseen rappioon. Uskovaisten määrä oli nopeassa kasvussa. Seurakunta olisi joutunut vaaraan, jos siihen olisi käännynnäisten määrän nopeasti lisääntyessä liittynyt miehiä ja naisia, jotka olisivat sanoneet palvelevansa Jumalaa mutta olisivatkin palvelleet mammonaa. Tämä tuomio osoitti, etteivät ihmiset voi pettää Jumalaa. Herra havaitsee sydämen salaisen synnin, eikä hän salli itseänsä pilkattavan. Tuomio oli tarkoitettu varoitukseksi seurakunnalle, jotta uskovaiset karttaisivat teeskentelyä ja ulkokultaisuutta ja varoisivat riistämästä Jumalalta…. Tällä välin ylimmäinen pappi ja ne, jotka olivat hänen puolellaan, olivat kutsuneet »koolle neuvoston ja israelilaisten vanhinten kokouksen». Papit ja hallitusmiehet olivat päättäneet asettaa opetuslapset vastuuseen kapinasta, syyttää heitä Ananiaan ja Safiiran murhasta ja pappien arvovallan riistämiseksi suunnitellusta salaliitosta. He toivoivat saavansa roskaväen niin kiihdyksiin, että se ottaisi asian omiin käsiinsä ja tekisi opetuslapsille niin kuin se oli tehnyt Jeesukselle. He tiesivät, että monet niistä, jotka eivät tunnustaneet Kristuksen oppeja, olivat kyllästyneet juutalaisten viranomaisten mielivaltaiseen hallintoon ja kaipasivat muutosta. Papit pelkäsivät, että jos nämä tyytymättömät omaksuisivat apostolien julistamat totuudet ja tunnustaisivat Jeesuksen Messiaaksi, koko kansan viha syttyisi uskonnollisia johtajia vastaan, jotka tällöin joutuisivat vastuuseen Kristuksen murhasta. He päättivät ryhtyä lujiin toimiin tämän ehkäisemiseksi.” ApT. s. 58,63.

Merkkejä ja ihmeitä

  1. Mitä apostolit tekivät sairaiden hyväksi? Miksi saddukeukset olivat järkyttyneitä siitä?

Apt. 5:12-18. Ja apostolien kätten kautta tapahtui kansassa monta tunnustekoa ja ihmettä; ja he olivat kaikki yksimielisesti koolla Salomon pylväskäytävässä. Eikä muista kukaan uskaltanut heihin liittyä, mutta kansa piti heitä suuressa kunniassa. Ja yhä enemmän karttui niitä, jotka uskoivat Herraan, sekä miehiä että naisia suuret joukot. Kannettiinpa sairaita kaduillekin ja pantiin vuoteille ja paareille, että Pietarin kulkiessa edes hänen varjonsa sattuisi johonkuhun heistä. Myöskin kaupungeista Jerusalemin ympäriltä tuli paljon kansaa, ja he toivat sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia, ja ne kaikki tulivat parannetuiksi. Silloin nousi ylimmäinen pappi ja kaikki, jotka olivat hänen puolellansa, saddukeusten lahko, ja he tulivat kiihkoa täyteen ja kävivät käsiksi apostoleihin ja panivat heidät yleiseen vankihuoneeseen.

”Papit ja hallitusmiehet kuuntelivat hämmentyneinä apostolien selkeätä, pelotonta todistusta. Ylösnousseen Vapahtajan voima oli todellakin laskeutunut opetuslapsiin, ja heidän työtään seurasivat merkit ja tunnusteot, joiden ansiosta uskovien määrä lisääntyi päivä päivältä. Niiden katujen varsille, joita opetuslasten tiedettiin kulkevan, kansa pani sairaita »vuoteille ja paareille, että Pietarin kulkiessa edes hänen varjonsa sattuisi johonkuhun heistä». Paikalle tuotiin myös saastaisten henkien riivaamia. Kansanjoukot kerääntyivät heidän ympärilleen, ja parantuneet kiittivät Jumalaa suureen ääneen ja ylistivät Lunastajan nimeä. Papit ja hallitusmiehet näkivät, että Kristusta pidettiin heitä suuremmassa kunniassa. Kun saddukeukset, jotka eivät uskoneet ylösnousemukseen, kuulivat apostolien julistavan, että Kristus oli noussut kuolleista, he raivostuivat. He tajusivat, että jos apostolien sallittaisiin saarnata ylösnoussutta Vapahtajaa ja tehdä tunnustekoja hänen nimessään, niin kaikki hylkäisivät opin, joka kielsi ylösnousemuksen, ja saddukeusten lahkosta tulisi pian loppu. Fariseukset olivat vihaisia havaitessaan, että opetuslasten opetus oli omiaan horjuttamaan juutalaisten seremonioiden asemaa ja tekemään uhritoimitukset mitättömiksi.” ApT. s. 61,62.

  1. Mitä apostolit tekivät ensimmäiseksi, kun heidät oli vapautettu vankilasta? Mistä hallitusmiehet moittivat heitä?

Apt. 5:19-28. Mutta yöllä avasi Herran enkeli vankilan ovet ja vei heidät ulos ja sanoi: “Menkää ja astukaa esiin ja puhukaa pyhäkössä kansalle kaikki tämän elämän sanat.” Sen kuultuansa he menivät päivän koittaessa pyhäkköön ja opettivat. Niin saapui ylimmäinen pappi ja ne, jotka olivat hänen puolellansa, ja he kutsuivat koolle neuvoston ja israelilaisten vanhinten kokouksen; ja he lähettivät noutamaan heitä vankilasta. Mutta kun oikeudenpalvelijat tulivat vankilaan, eivät he löytäneet heitä sieltä, vaan palasivat takaisin ja kertoivat, sanoen: “Vankilan me kyllä huomasimme hyvin tarkasti suljetuksi ja vartijat seisomassa ovien edessä; mutta kun avasimme, emme sisältä ketään löytäneet.” Kun pyhäkön vartioston päällikkö ja ylipapit kuulivat nämä sanat, eivät he tienneet, mitä heistä ajatella ja mitä tästä tulisi. Niin tuli joku ja kertoi heille: “Katso, ne miehet, jotka te panitte vankilaan, seisovat pyhäkössä ja opettavat kansaa.” Silloin päällikkö meni oikeudenpalvelijain kanssa ja nouti heidät; ei kuitenkaan väkisin, sillä he pelkäsivät, että kansa heidät kivittäisi. Ja he toivat heidät ja asettivat neuvoston eteen. Ja ylimmäinen pappi kuulusteli heitä ja sanoi: “Me olemme kieltämällä kieltäneet teitä opettamasta tähän nimeen; ja katso, te olette täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne ja tahdotte saattaa meidän päällemme tuon miehen veren.”

  1. Minkä viisaan neuvon Gamaliel antoi sanhedrinille? Millaisen esimerkin hän antoi?

Apt. 5:34-39.Mutta neuvostossa nousi eräs fariseus, nimeltä Gamaliel, lainopettaja, jota koko kansa piti arvossa, ja hän käski viedä miehet vähäksi aikaa ulos. Sitten hän sanoi neuvostolle: “Israelin miehet, kavahtakaa, mitä aiotte tehdä näille miehille. Sillä ennen näitä päiviä nousi Teudas, sanoen jokin olevansa, ja häneen liittyi noin neljäsataa miestä; hänet tapettiin, ja kaikki, jotka olivat häneen suostuneet, hajotettiin, ja he joutuivat häviöön. Hänen jälkeensä nousi Juudas, galilealainen, verollepanon päivinä ja vietteli kansaa luopumaan puolellensa; hänkin hukkui, ja kaikki, jotka olivat suostuneet häneen, hajotettiin. Ja nyt minä sanon teille: pysykää erillänne näistä miehistä ja antakaa heidän olla; sillä jos tämä hanke eli tämä teko on ihmisistä, niin se tyhjään raukeaa; mutta jos se on Jumalasta, niin te ette voi heitä kukistaa. Varokaa, ettei teitä ehkä havaittaisi sotiviksi itse Jumalaa vastaan.”

”Mutta neuvostossa oli muuan mies, joka tunsi Jumalan äänen opetuslasten lausumissa sanoissa. Hän oli Gamaliel, hyvämaineinen fariseus, oppinut ja korkea-arvoinen mies. Selkeällä älyllään hän oivalsi, että pappien suunnittelema väkivaltainen toimenpide johtaisi kauhistaviin seurauksiin. Ennen kuin hän ryhtyi puhumaan läsnäolijoille, hän pyysi, että vangit vietäisiin pois. Hän tiesi mainiosti, millaisten voimien kanssa hän oli tekemisissä. Hän tiesi, että Kristuksen murhaajat eivät kaihtaisi mitään halutessaan toteuttaa aikomuksensa.” ApT. s. 65.

  1. Gamalielin suostuttelemina sanhedrinin jäsenet päättivät vapauttaa apostolit, mutta mitä he tekivät ennen heidän vapauttamistaan? Mitä nämä uskolliset apostolit tunsivat siitä?

Apt. 5:40,41. Niin he noudattivat hänen neuvoansa. Ja he kutsuivat apostolit sisään ja pieksättivät heitä ja kielsivät heitä puhumasta Jeesuksen nimeen ja päästivät heidät menemään. Niin he lähtivät pois neuvostosta iloissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden.

”Papit tajusivat näiden näkemysten järkevyyden ja joutuivat pakostakin yhtymään Gamalielin mielipiteeseen. Heidän ennakkoluuloisuutensa ja vihansa oli kuitenkin vaivoin hillittävissä. Hyvin vastahakoisesti, piestyään ensin opetuslapsia ja kiellettyään heitä jälleen kuoleman uhalla enää saarnaamasta Jeesuksen nimessä, he päästivät heidät menemään. »Niin he lähtivät pois neuvostosta iloissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden. Eivätkä he lakanneet, vaan opettivat joka päivä pyhäkössä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta.»” ApT. s. 65,66.

Mietiskeltäväksi

”Ananiaan ja Safiiran tapauksessa petollisuus Jumalaa kohtaan sai tuota pikaa rangaistuksensa. Sama synti toistui useasti seurakunnan myöhemmässä historiassa ja on monien tunnolla nykyisinkin. Mutta vaikka Jumalan närkästys ei kenties ilmenekään näkyvällä tavalla, tuo synti on yhtä inhottava hänen silmissään tänä päivänä kuin apostolien aikanakin. Varoitus on annettu; Jumala on selvästi ilmaissut inhonsa tätä syntiä kohtaan. Kaikki, jotka antavat periksi ulkokultaisuudelleen ja ahneudelleen, saavat olla varmoja siitä, että he turmelevat tällä omaa sieluaan.” ApT. s. 60.

***

  1. läksy

Sapattina 17. helmikuuta 2024

                                Seitsemän diakonin nimittäminen

”Valitkaa sentähden, veljet, keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus ja jotka ovat Henkeä ja viisautta täynnä, niin me asetamme heidät tähän toimeen.” Apt. 6:3.

”Näiden seitsemän valitseminen erityisten työmuotojen valvojiksi osoittautui suureksi siunaukseksi seurakunnalle. Nämä virkailijat huolehtivat tarkoin sekä yksityisten jäsenten tarpeista että seurakunnan yleisistä taloudellisista eduista. Viisaalla toiminnallaan ja hurskaalla esimerkillään he antoivat merkittävää apua muille virkailijoille seurakunnan erilaisten tavoitteiden yhdistämisessä yhdeksi kokonaisuudeksi.” ApT. s. 69.

Parjausta

  1. Mitä ongelmia syntyi, kun uskovien lukumäärä kasvoi?

Apt. 6:1. Niinä päivinä, kun opetuslasten luku lisääntyi, syntyi hellenisteissä nurinaa hebrealaisia vastaan siitä, että heidän leskiänsä syrjäytettiin jokapäiväisessä avunannossa.

”Tästä syystä tapahtui niin, että kun opetuslasten lukumäärä lisääntyi, sielunvihollisen onnistui herättää epäluuloja muutamissa sellaisissa, joilla oli ollut tapana tuntea kateellisuutta uskonveljiään kohtaan ja panetella hengellisiä johtajiaan — näin »syntyi hellenisteissä nurinaa hebrealaisia vastaan». Valituksen aiheena oli se, että hellenistien leskiä muka laiminlyötiin jokapäiväisessä avunannossa. Kaikki epätasapuolisuus olisi ollut vastoin evankeliumin henkeä, mutta saatanan oli kuitenkin onnistunut herättää epäluuloisuutta. Nyt oli ryhdyttävä pikaisiin toimiin kaikkien tyytymättömyyden syiden poistamiseksi, jottei sielunvihollinen onnistuisi pyrkimyksessään aiheuttaa erimielisyyttä uskovien keskuudessa.” ApT. s. 68,69.

  1. Mitä Raamattu sanoo leskistä?

Jes. 1:17. Oppikaa tekemään hyvää; harrastakaa oikeutta, ojentakaa väkivaltaista, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.

Job. 29:12,13. minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut. Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.

  1. Tim. 5:3-5. Kun he sanovat: “Nyt on rauha, ei hätää mitään”, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia.

”Moni leskiäiti ponnistelee urhoollisesti kantaakseen kaksinkertaisen taakkansa, raataen usein yli voimiensa pitääkseen pienokaisensa luonaan ja tyydyttääkseen heidän tarpeensa. Hänellä ei juurikaan ole aikaa kasvattaa ja opettaa heitä eikä mahdollisuutta hankkia heille virikkeitä, jotka rikastuttaisivat heidän elämäänsä. Hän tarvitsee rohkaisua, myötätuntoa ja aineellista apua.” SLS. s. 161.

Sopimukset

  1. Millaisia ratkaisuja apostolit löysivät Pyhän Hengen johdatuksessa? Mitä luonteenpiirteitä ehdotetuilla diakoneilla tuli olla?

Apt. 6:2,3. Niin ne kaksitoista kutsuivat kokoon opetuslasten joukon ja sanoivat: “Ei ole soveliasta, että me laiminlyömme Jumalan sanan toimittaaksemme pöytäpalvelusta. Valitkaa sentähden, veljet, keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus ja jotka ovat Henkeä ja viisautta täynnä, niin me asetamme heidät tähän toimeen.

”Oli tullut aika, apostolit totesivat, vapauttaa seurakunnan hengelliset johtajat köyhien avustamiseen liittyvistä tehtävistä ja muista samantapaisista velvollisuuksista, niin että he olisivat vapaat viemään eteenpäin evankelioimistyötä. »Valitkaa sentähden, veljet», he sanoivat, »keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus ja jotka ovat Henkeä ja viisautta täynnä, niin me asetamme heidät tähän toimeen. Mutta me tahdomme pysyä rukouksessa ja sanan palveluksessa.» Tätä neuvoa noudatettiin, ja rukouksella ja kätten päällepanolla seitsemän valittua miestä erotettiin juhlallisesti diakonintehtäviinsä.” ApT. s. 69.

  1. Ketkä apostolit valitsivat diakoneiksi, ja miten heidät vihittiin juhlallisesti Jumalan palvelukseen?

Apt. 6:5,6. Ja se puhe kelpasi kaikelle joukolle; ja he valitsivat Stefanuksen, miehen, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä, ja Filippuksen ja Prokoruksen ja Nikanorin ja Timonin ja Parmenaan ja Nikolauksen, antiokialaisen käännynnäisen, ja asettivat heidät apostolien eteen, ja nämä rukoilivat ja panivat kätensä heidän päällensä.

  1. Moos. 34:9. Ja Joosua, Nuunin poika, oli täynnä viisauden henkeä, sillä Mooses oli pannut kätensä hänen päällensä; ja israelilaiset tottelivat häntä ja tekivät, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut.

”Samoja hurskaita ja oikeudenmukaisia periaatteita, joiden tuli ohjata hallitusmiehiä Jumalan kansan keskuudessa Mooseksen ja Daavidin aikoina, tuli noudattaa myös niiden, jotka saivat valvontaansa uudelleen järjestetyn Jumalan seurakunnan evankeliumin aikakaudella. Pannessaan asiat järjestykseen kaikissa seurakunnissa ja asettaessaan sopivia miehiä virkailijoiksi apostolit noudattivat niitä korkeita valintaperusteita, joita johtajille asetettiin Vanhan testamentin kirjoituksissa. He katsoivat, että henkilön, joka kutsutaan vastuulliseen johtotehtävään seurakunnassa, »on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava nuhteeton, ei itserakas, ei pikavihainen, ei juomari, ei tappelija, ei häpeällisen voiton pyytäjä, vaan vieraanvarainen, hyvää rakastava, maltillinen, oikeamielinen, pyhä, itsensähillitseväinen; hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaansanojain väitteet» (Tiit. 1: 7—9). Varhaisessa kristillisessä seurakunnassa noudatettu järjestys auttoi sitä etenemään vakaasti, ikäänkuin kurinalaisena, Jumalan sota-asuun sonnustautuneena sotajoukkona. Uskovien ryhmät, vaikka olivatkin hajallaan laajalla alueella, olivat kaikki saman yhteisön jäseniä; ne kaikki toimivat keskinäisessä yksimielisyydessä ja yhteisymmärryksessä. Kun jossakin paikallisessa seurakunnassa syntyi erimielisyyttä, kuten sitä myöhemmin syntyi Antiokiassa ja muualla, eivätkä uskovat kyenneet pääsemään yhteisymmärrykseen, kyseisten asioiden ei annettu synnyttää erimielisyyttä koko seurakunnassa. Kysymykset annettiin ratkaistavaksi koko uskovien yhteisön yleiselle neuvottelukokoukselle, joka koostui paikallisten seurakuntien valtuutetuista edustajista ja jossa keskeinen vastuu kuului apostoleille ja vanhimmille. Näin hyökkäykset, jotka saatana kohdisti seurakuntaan muista erillään olevilla paikkakunnilla, torjuttiin kaikkien yhteisillä toimilla, ja sielunvihollinen epäonnistui pyrkimyksessään aikaansaada hajaannusta ja tuhoa.” ApT. s. 73,74.

  1. Keitä sanan voima saavutti?

Apt. 6:7. Ja Jumalan sana menestyi, ja opetuslasten luku lisääntyi suuresti Jerusalemissa. Ja lukuisa joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi.

”Se, että tämä toimenpide oli Jumalan tahdon mukainen, käy ilmi niistä välittömistä myönteisistä seurauksista, jotka olivat nähtävissä. »Jumalan sana menestyi, ja opetuslasten luku lisääntyi suuresti Jerusalemissa. Ja lukuisa joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi.» Tämä sielusato johtui sekä apostolien laajentuneista toimintamahdollisuuksista että seitsemän diakonin osoittamasta innosta ja voimasta. Se, että näiden veljien erityistehtäväksi oli määrätty huolenpito köyhien tarpeista, ei estänyt heitä myös opettamasta sanaa. Heillä oli päinvastoin täydet edellytykset opettaa muille totuutta, ja he tekivätkin tätä työtä sangen innokkaasti ja menestyksellisesti.” ApT. s. 70.

  1. Millainen todistus pyhässä sanassa annetaan Stefanuksesta? Kuinka tietyt miehet rikkoivat yhdeksättä käskyä vastustaakseen häntä ja tuhotakseen hänen vaikutuksensa?

Apt. 6:8-14. Ja Stefanus, täynnä armoa ja voimaa, teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansassa. Niin nousi muutamia niin kutsutusta libertiinien ja kyreneläisten ja aleksandrialaisten synagoogasta sekä niiden joukosta, jotka olivat Kilikiasta ja Aasiasta, väittelemään Stefanuksen kanssa, mutta he eivät kyenneet pitämään puoliaan sitä viisautta ja henkeä vastaan, jolla hän puhui. Silloin he salaa hankkivat miehiä sanomaan: “Me olemme kuulleet hänen puhuvan pilkkasanoja Moosesta ja Jumalaa vastaan.” Ja he yllyttivät kansan ja vanhimmat ja kirjanoppineet ja astuivat esiin, raastoivat hänet mukaansa ja veivät neuvoston eteen. Ja he toivat esiin vääriä todistajia, jotka sanoivat: “Tämä mies ei lakkaa puhumasta tätä pyhää paikkaa vastaan ja lakia vastaan; sillä me olemme kuulleet hänen sanovan, että Jeesus, tuo Nasaretilainen, on hajottava maahan tämän paikan ja muuttava ne säädökset, jotka Mooses on meille antanut.”

”Stefanus, seitsemästä diakonista merkittävin, oli syvällisesti hurskas ja uskossaan voimakas mies. Vaikka hän oli syntyperältään juutalainen, hän puhui kreikkaa ja tunsi kreikkalaisten olot ja tavat. Sen vuoksi hän sai tilaisuuden saarnata evankeliumia hellenistijuutalaisten synagoogissa. Hän ajoi hyvin toimeliaasti Kristuksen asiaa ja julisti rohkeasti uskoaan. Oppineet rabbit ja laintuntijat antautuivat julkiseen keskusteluun hänen kanssaan ja odottivat itsevarmoina helppoa voittoa. Mutta »he eivät kyenneet pitämään puoliaan sitä viisautta ja henkeä vastaan, jolla hän puhui». Hän ei ainoastaan puhunut Pyhän Hengen voimalla, vaan oli myös selvää, että hän tunsi profetiat ja oli perehtynyt kaikkiin lain kysymyksiin. Hän puolusti pätevästi edustamiaan totuuksia ja voitti vastustajansa perusteellisesti. Hänen kohdallaan täyttyi lupaus: »Pankaa siis sydämellenne, ettette edeltäpäin huolehdi, miten te vastaatte puolestanne. Sillä minä annan teille suun ja viisauden, jota vastaan eivät ketkään teidän vastustajanne kykene asettumaan tai väittämään» (Luuk. 21: 14,15).” ApT. s. 75.

  1. Millaisina neuvoston miehet näkivät hänen kasvonsa? Minkä syvän vaikutuksen hänen kuolemansa teki läsnäolijoihin?

Apt. 6:15. Ja kaikki, jotka neuvostossa istuivat, loivat katseensa häneen, ja hänen kasvonsa olivat heistä niinkuin enkelin kasvot.

”Stefanuksen marttyyrikuolema teki kaikkiin näkijöihinsä syvän vaikutuksen. Muisto Jumalan merkistä hänen kasvoillaan ja hänen sanansa, jotka koskettivat kuulijoittensa sielua, säilyivät tapauksen silminnäkijöiden mielessä ja todistivat hänen julistuksensa totuudellisuudesta. Hänen kuolemansa oli kova koettelemus seurakunnalle, mutta se johti Sauluksen kääntymykseen. Saulus ei saanut pois mielestään marttyyrin uskoa ja lujuutta eikä sitä kirkkautta, joka loisti hänen kasvoiltaan. Vapahtaja oli puhunut Saulukselle Stefanuksen välityksellä, jonka selkeät ajatukset eivät olleet kumottavissa. Oppinut juutalainen oli nähnyt, kuinka Kristuksen kirkkauden valo heijastui marttyyrin kasvoilta, niin että ne olivat »niinkuin enkelin kasvot» (Ap.t. 6:15). Hän oli nähnyt, kuinka pitkämielisesti Stefanus suhtautui vihollisiinsa ja kuinka hän antoi heille anteeksi. Hän oli nähnyt myös, millaista mielenlujuutta ja iloista kärsivällisyyttä osoittivat ne monet, joita oli kidutettu ja ahdistettu hänen toimestaan. Hän oli nähnyt, kuinka muutamat olivat riemumielin uhranneet vieläpä henkensä uskonsa tähden.” ApT. s. 78,90.

Mietiskeltäväksi

”Stefanuksen kuoleman jälkeen Saulus valittiin sanhedrinin jäseneksi tunnustukseksi hänen osuudestaan tuon kristityn kuolemaan. Jonkin aikaa saatana käytti häntä voimakkaana aseenaan kapinassaan Jumalan Poikaa vastaan. Mutta pian tämä säälimätön vainooja oli ryhtyvä rakentamaan samaa seurakuntaa, jota hän siihen asti oli pyrkinyt hajottamaan. Satanaa Voimallisempi oli valinnut Sauluksen astumaan marttyyri Stefanuksen tilalle saarnaamaan ja kärsimään Kristuksen nimen tähden ja levittämään kaikkialle sanomaa Kristuksen veressä saatavasta pelastuksesta.” ApT. s. 79.

***

  1. läksy

Sapattina 24. helmikuuta 2024

Väkivaltaista vainoa

”Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa.” Matt. 5:10,11.

”Stefanuksen kuoleman jälkeen Jerusalemissa asuvia uskovaisia vastaan nousi niin ankara vaino, että he »kaikki hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian paikkakuntia».” ApT. s. 80.

Saulus

  1. Kuka oli Saulus Tarsolainen? Kuinka hän vainosi alkuseurakunnan uskovia?

Apt. 8:1-3. Myös Saulus hyväksyi Stefanuksen surmaamisen. Ja sinä päivänä nousi suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan; ja kaikki hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian paikkakuntia, paitsi apostolit. Ja muutamat jumalaapelkääväiset miehet hautasivat Stefanuksen ja pitivät hänelle suuret valittajaiset. Mutta Saulus raateli seurakuntaa, kulki talosta taloon ja raastoi ulos miehiä ja naisia ja panetti heidät vankeuteen.

”Saulus »raateli seurakuntaa, kulki talosta taloon ja raastoi ulos miehiä ja naisia ja panetti heidät vankeuteen». Tässä raa’assa työssä osoittamastaan kiihkosta hän kirjoitti myöhemmin: »Luulin minäkin, että minun tuli paljon taistella Jeesuksen, Nasaretilaisen, nimeä vastaan, ja niin minä teinkin Jerusalemissa. Paljon pyhiä minä suljin vankiloihin . Ja kaikkialla synagoogissa minä usein koetin rankaisemalla pakottaa heitä herjaamaan Jeesusta, ja menin niin pitkälle vimmassani heitä vastaan, että vainosin heitä aina ulkomaan kaupunkeihin saakka.» Se, ettei Stefanus ollut ainoa surmansa saanut, on pääteltävissä Sauluksen omista sanoista: »Ja kun heitä tapettiin, annoin minä ääneni sen puolesta» (Ap.t. 26: 9—11).” ApT. s. 80.

  1. Kuinka Herra käänsi pahan hyväksi? Kuinka ne, jotka olivat hajallaan, erityisesti Filippus, jatkoivat evankeliumin levitystä?

Apt. 8:4-8. Ne, jotka näin olivat hajaantuneet, vaelsivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa. Ja Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta.

”Jerusalemin seurakuntaa kohdannut vaino johti siihen, että evankeliumin työ jatkui entistäkin ponnekkaampana. Sananjulistus oli menestynyt tuossa paikassa, ja oli olemassa vaara, että opetuslapset jäisivät sinne liian pitkäksi aikaa eivätkä muistaisi, että Vapahtaja oli käskenyt heidän mennä kaikkeen maailmaan. Unohtaen, että voimaa pahan vastustamiseen saadaan parhaiten ulospäin suuntautuvalla toiminnalla, he alkoivat ajatella, ettei heillä ollut tärkeämpää tehtävää kuin suojella Jerusalemin seurakuntaa vihollisen hyökkäyksiltä. Sen sijaan, että he olisivat opettaneet uusia käännynnäisiä viemään evankeliumia niille, jotka eivät olleet sitä kuulleet, heitä uhkasi vaara, että he valitsisivat suunnan, joka johtaisi kaikki tyytymään jo saavutettuihin tuloksiin. Jotta hänen edustajansa hajaantuisivat eri tahoille, missä he voisivat työskennellä muiden hyväksi, Jumala salli heidän joutua vainon kohteiksi. Tultuaan karkotetuiksi Jerusalemista uskovat »vaelsivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa»…. Filippus, yksi seitsemästä diakonista, kuului näihin Jerusalemista karkotettuihin. Hän »meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki. Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois; ja moni halvattu ja rampa parani. Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa.»” ApT. s. 81,82.

Filippus ja etiopialainen

  1. Kuka neuvoi Filippusta kohtaamaan etiopialaisen hoviherran hänen matkallaan kotiinsa? Kuinka apostoli noudatti käskyä?

Apt. 8:26,27. Mutta Filippukselle puhui Herran enkeli sanoen: “Nouse ja mene puolipäivään päin sille tielle, joka vie Jerusalemista alas Gassaan ja on autio.” Ja hän nousi ja lähti. Ja katso, siellä kulki etiopialainen mies, Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherra, mahtava mies ja koko hänen aarteistonsa hoitaja; hän oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan

”Ollessaan vielä Samariassa Filippus sai taivaalliselta sanansaattajalta käskyn mennä »puolipäivään päin sille tielle, joka vie Jerusalemista alas Gassaan. Ja hän nousi ja lähti.» Hän ei asettanut käskyä kyseenalaiseksi eikä epäröinyt totella, sillä hän oli oppinut mukautumaan Jumalan tahtoon.” ApT. s. 83.

  1. Mitä kirjaa etiopialainen oli lukemassa matkustaessaan? Mitä hän sanoi, kun Filippus kysyi, ymmärsikö hän lukemansa?

Apt. 8:28-33. ja oli nyt paluumatkalla ja istui vaunuissaan ja luki profeetta Esaiasta. Niin Henki sanoi Filippukselle: “Käy luo ja pysyttele lähellä noita vaunuja.” Niin Filippus juoksi luo ja kuuli hänen lukevan profeetta Esaiasta ja sanoi: “Ymmärrätkö myös, mitä luet?” Niin hän sanoi: “Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta?” Ja hän pyysi Filippusta nousemaan ja istumaan viereensä. Ja se kirjoitus, jota hän luki, oli tämä: “Niinkuin lammas hänet viedään teuraaksi; ja niinkuin karitsa on ääneti keritsijänsä edessä, niin ei hänkään suutansa avaa. Hänen alentumisensa kautta hänen tuomionsa otetaan pois. Kuka kertoo hänen syntyperänsä? Sillä hänen elämänsä otetaan pois maan päältä.”

”Filippuksen käskettiin mennä etiopialaisen luo ja selittää hänelle profetia, jota hän oli lukemassa.” ApT. s. 83.

Pelastava kaipaus

  1. Mikä suuri kaipaus etiopialaisella oli? Mitä kaunista kohtaa Jesajan kirjasta hän oli lukemassa?

Apt. 8:34,35. Ja hoviherra kysyi Filippukselta sanoen: “Minä pyydän sinua: sano, kenestä profeetta puhuu näin, itsestäänkö vai jostakin toisesta?” Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.

”Ja hän pyysi Filippusta nousemaan ja istumaan viereensä.» Kirjoitusten kohta, jota hän oli lukemassa, oli Jesajan profetia Kristuksesta: »Niinkuin lammas hänet viedään teuraaksi; ja niinkuin karitsa on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hänkään suutansa avaa. Hänen alentumisensa kautta hänen tuomionsa otetaan pois. Kuka kertoo hänen syntyperänsä? Sillä hänen elämänsä otetaan pois maan päältä.»” ApT. s. 83,84.

  1. Etiopialaisen sydän oli liikuttunut. Millä yksinkertaisilla sanoilla hän pyysi tulla kastetuksi?

Apt. 8:36-38. Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: “Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?” Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet.

”Miehen sydäntä sykähdytti kiinnostus, kun kirjoituksia selitettiin hänelle. Kun opetuslapsi oli lopettanut, hän oli valmis vastaanottamaan valon, joka hänelle oli annettu. Hän ei hylännyt evankeliumia vetoamalla korkeaan maalliseen asemaansa. »Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: ‘Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?’ Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet.” ApT. s. 84.

  1. Kuinka me tiedämme, että sellaiset kohtaamiset eivät ole sattumaa, kun sielut ilmaisevat evankeliumin kaipauksensa?

Apt. 8:39. Ja kun he olivat astuneet ylös vedestä, tempasi Herran Henki Filippuksen pois, eikä hoviherra häntä enää nähnyt. Ja hän jatkoi matkaansa iloiten.

”Tämä etiopialainen edustaa sitä suurta ihmisryhmää, joka tarvitsee opetusta sellaisilta lähetystyöntekijöiltä kuin Filippus — henkilöiltä, jotka kuuntelevat Jumalan ääntä ja menevät, minne hän heidät lähettää. On monia sellaisia Raamatun lukijoita, jotka eivät ymmärrä lukemansa todellista merkitystä. Kaikkialla maailmassa on miehiä ja naisia, jotka katsovat kaihoisina taivaalle. Rukoukset, kyyneleet ja anomukset kohoavat sieluista, jotka halajavat valoa, armoa, Pyhää Henkeä. Monet ovat valtakunnan kynnyksellä odottamassa hetkeä, jolloin heidät ohjataan sisään. Enkeli ohjasi Filippuksen sellaisen henkilön luo, joka etsi valoa ja joka oli valmis vastaanottamaan evankeliumin. Tänäkin päivänä enkelit ohjaavat niiden työntekijöiden askelia, jotka antavat Pyhän Hengen pyhittää heidän kielensä ja puhdistaa ja jalostaa heidän sydämensä. Filippuksen luo lähetetty enkeli olisi voinut itse tehdä työn etiopialaisen hyväksi, mutta Jumala ei työskentele sillä tavalla. Hänen suunnitelmansa mukaan ihmisten tulee työskennellä lähimmäistensä hyväksi.” ApT. s. 84.

Mietiskeltäväksi

”Sen epäitsekkään työn, jota kristityt ovat aikaisempina aikoina tehneet, tulisi olla meille käytännön opetuksena ja innoituksen lähteenä. Jumalan seurakunnan jäsenten tulee ahkeroida hyviä tekoja, hylätä maailmallinen kunnianhimo ja seurata hänen jälkiään, joka kulki ympäri ja teki hyvää. Sydän täynnä sääliä ja myöntuntoa heidän tulee auttaa avun tarpeessa olevia ja tuoda syntisille tieto Vapahtajan rakkaudesta. Tällainen työ vaatii rasittavia ponnistuksia, mutta se antaa runsaan palkan. Ne, jotka osallistuvat siihen vilpittömin tarkoitusperin, näkevät sielujen kääntyvän Vapahtajan puoleen, sillä se voima, joka liittyy jumalallisen tehtävän käytännölliseen toteuttamiseen, on vastustamaton.” ApT. s. 85.

***

Lähetyskertomus Etiopiasta

Luettavaksi sapattina 24. helmikuuta 2024

Erikoissapattikolehti tarkoitusta varten kerätään sapattina 2. maaliskuuta 2024

Rakkaat veljet ja sisaret Herrassa,

Haluamme tervehtiä teitä sydämellisesti jakeella Miika 4:1: ”Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, ja se on oleva korkein kukkuloista, ja sinne virtaavat kansat.”

Etiopia on Afrikan itäosassa sijaitseva maa, jossa on yli 120 miljoonaa asukasta. Siellä on yksitoista hallintoaluetta ja kaksi itsenäisesti hallinnoitua kaupunkia. Kaikilla alueilla puhutaan yli 86 kieltä, ja vuonna 2020 maassa oli viisi virallista työkieltä: amhara, afaan oromo, tigrinja, somali ja afar. Vain harvat puhuvat englantia vieraana kielenä. Etiopia on ainoa afrikkalainen maa, jolla on omat aakkoset ja kalenteri, joka sisältää 13 kuukautta vuodessa. Se on toinen kahdesta afrikkalaisesta maasta, joka ei koskaan ole ollut siirtomaa. Lähes jokaisen etiopialaisen aterian perusruoka on herkullinen pannukakku nimeltä “injera”, jota syödään herkullisten pataruokien kanssa.

Vuoden 2007 kansallisessa väestönlaskennassa Etiopian ortodoksinen kirkko edusti 43,5 prosenttia väestöstä, muslimit 33,9 prosenttia, protestantit ja helluntailaiset 18,6 prosenttia, katoliset 0,7 prosenttia, perinteiset uskonnot 2,6 prosenttia ja muut 0,8 prosenttia.

Seitsemännen päivän adventistien kansainvälisen lähetysseurakunnan uskonpuhdistusliikkeen toi ensimmäistä kertaa Etiopiaan vuonna 2006 pastori Parmenas N. Shirima, ja häntä seurasivat pastorit Tzvetan Petkov ja Idel Suarez nuorempi. Etiopiaa on siunattu monilla vierailijoilla pääkonferenssista ja Afrikan divisioonasta sekä eri maista ympäri maailmaa.

Seurakunta työskentelee viidellä hallintoalueella ja yhdessä liittokaupungissa. Etiopian unionin päämaja sijaitsee Addis Abebassa. Maassa on viisi lähetyskenttää, ja yhdessä lähetyskentässä on yli 1 700 uskovaa. Maassa tehdään voimakkaita ponnisteluja, jotta työ pääsisi myös kuudennelle hallintoalueelle maan koillisosassa.

Erään pastorimme ponnisteluiden ansiosta olemme saaneet hallitukselta tontin läheltä Hossanan kaupunkia, jotta voisimme perustaa sinne koulun. Kaupunki on monien etelä-Etiopian heimojen keskus, ja alue kehittyy nopeasti. Kaikki lailliset asiapaperit tontista saatiin vuonna 2013. Projekti nimitettiin ”Ebedmelechin kouluksi” vanhimman Idel Suarez nuoremman, pääkonferenssin edellisen presidentin, toimesta. Koska emme pystyneet saamaan projektia edistymään nopeasti, hallitus halusi lahjoittaa tämän tontin toiselle järjestölle. Sen takia meidän oli pakko aloittaa projekti omilla varoillamme. Pääkonferenssin tuen avulla maa tasattiin, ja koulun rakentaminen alkoi vuonna 2017. Kaksi luokkahuonerakennusta pystytettiin paikallisista materiaaleista, kuten oksista ja mudasta, joten perustusta ei tehty kivistä ja tiilistä. Lahjoittajien avulla pystyimme asentamaan ovet ja ikkunat sekä pystyttämään väliaikaisen aidan koulun alueen ympärille. Pääkonferenssin ja jäsenien tuen ansiosta saimme lisättyä vielä kaksi luokkahuonetta sisältävän rakennuksen vuonna 2021.

Valitettavasti emme voineet saattaa koulun rakentamista loppuun taloudellisten rajoitusten vuoksi. Siitä huolimatta se aloitti toimintansa, kun opetusministeriö päätti lisävaatimuksista, joihin kuului lisää rakennuksia luokkahuoneille, varastoille, kirjastolle, opettajien huoneelle, hallintotoimistoille, ensiaputiloille, keittiölle, kylpyhuoneille, turvahuoneille, sekä oppilaille ja opettajille kirjat ja pulpetit. Sinne tarvitaan myös tuoleja, tietokoneita, tulostimia, kopiokoneita ja valkotauluja. Valitettavasti alueen ihmiset, jotka seuraavat työn hidasta etenemistä, pilkkaavat meitä, kuten on kirjoitettu: “… Tämä mies rupesi rakentamaan eikä voinut saattaa loppuun.” Luuk. 14:30. Tämä koulu voi olla erinomainen tapa esittää totuutta lapsille ja myös auttaa keräämään varoja lähetystyöhön ja muihin tarkoituksiin Etiopiassa.

Siksi kutsumme kaikkia veljiä ja sisaria ympäri maailmaa liittymään meidän kanssamme tähän ihanaan suunnitelmaan saavuttaa perheitä ajankohtaisen totuuden kanssa tämän koulun kautta. Me toivomme ja luotamme, että tämä projekti voidaan saattaa valmiiksi teidän anteliaiden lahjoitustenne avulla, jotka kerätään ensi sapattina. Loppujen lopuksi ”Hän, joka näitä todistaa, sanoo: “Totisesti, minä tulen pian”. Amen, tule, Herra Jeesus! Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen.” Ilm. 22:20,21.

Pastori Lencha Tekle, Etiopian unionin presidentti

Pastori Tsegaye Obola, Ebedmelechin kouluprojektin sihteeri/koordinoija

 

Tänään kootaan erikoissapattikolehti Etiopian hyväksi

Jumala siunatkoon uskollisen, anteliaan kansansa lahjoitukset!

  1. läksy

Sapattina 2. maaliskuuta 2024

Vainoojasta opetuslapseksi

”Ja heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen.” Apt. 9:18.

”Merkittävässä asemassa niiden juutalaisten johtajien keskuudessa, jotka olivat sydänjuuriaan myöten suuttuneita evankelioimistyön saamasta menestyksestä, oli Saulus Tarsolainen. Vaikka hän oli syntyperäinen Rooman kansalainen, hän oli kuitenkin juutalaista sukua ja hän oli saanut koulutuksen Jerusalemissa mitä korkea-arvoisimmilta rabbeilta. Saulus oli »Israelin kansaa, Benjaminin sukukuntaa, hebrealainen hebrealaisista syntynyt, ollut lakiin nähden fariseus, intoon nähden seurakunnan vainooja, lain vanhurskauteen nähden nuhteeton» (Fil. 3: 5,6). Rabbit pitivät häntä erittäin lupaavana nuorukaisena, ja hänestä toivottiin vakaasti ikivanhan uskon pätevää ja innokasta puolustajaa. Tullessaan valituksi sanhedrinin jäseneksi hän pääsi sangen vaikutusvaltaiseen asemaan.” ApT. s. 87.

Sauluksen kääntymys

  1. Mitä tarkoitusta varten Saulus matkusti Damaskokseen? Kuka kohtasi hänet tiellä kirkkaassa taivaallisessa valossa, mikä muutti hänen näkökulmansa?

Apt. 9:1-6. Mutta Saulus puuskui yhä uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan ja meni ylimmäisen papin luo ja pyysi häneltä kirjeitä Damaskon synagoogille, että keitä hän vain löytäisi sen tien vaeltajia, miehiä tai naisia, ne hän saisi tuoda sidottuina Jerusalemiin. Ja kun hän oli matkalla, tapahtui hänen lähestyessään Damaskoa, että yhtäkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillänsä; ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle: “Saul, Saul, miksi vainoat minua?” Hän sanoi: “Kuka olet, herra?” Hän vastasi: “Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Mutta nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän.”

”Mutta Saulus ymmärsi kuulemansa sanat, ja hänelle paljastui selkeästi myös niiden lausuja — Jumalan Poika. Edessään seisovassa kirkkaassa Olennossa hän näki Ristiinnaulitun. Tuon kauhistuneen juutalaisen sieluun jäi iäksi kuva Vapahtajan kasvoista. Lausutut sanat iskeytyivät hänen sydämeensä kauhistavalla voimalla. Hänen mielensä hämärtyneisiin kammioihin virtasi nyt valo, joka paljasti hänen aikaisemman elämänsä tietämättömyyden ja erheellisyyden ja Pyhän Hengen valistuksen tarpeellisuuden…. Kenraalin kaatuminen taistelussa merkitsee menetystä hänen armeijalleen, mutta hänen kuolemansa ei lisää vihollisjoukon voimaa. Mutta kun merkittävä henkilö siirtyy vastustajien puolelle, niin — sen lisäksi että hänen entiset liittolaisensa menettävät hänen palveluksensa — hänen uudet liittolaisensa saavat tuntuvaa hyötyä. Herra olisi helposti voinut surmata Saulus Tarsolaisen Damaskon tiellä, ja vainoojat olisivat kärsineet suuren menetyksen. Mutta Jumala viisaudessaan ei vain säästänyt Sauluksen henkeä vaan myös käännytti hänet, niin että hän muuttui sielunvihollisen esitaistelijasta Kristuksen esitaistelijaksi. Taitavana puhujana ja ankarana arvostelijana, vakaan määrätietoisena ja horjumattoman rohkeana miehenä Paavalilla oli juuri niitä ominaisuuksia, joita varhaisseurakunnassa tarvittiin.” ApT. s. 89,97.

  1. Mitä Sauluksen seurassa olleet miehet kokivat?

Apt. 9:7. Ja miehet, jotka matkustivat hänen kanssansa, seisoivat mykistyneinä: he kuulivat kyllä äänen, mutta eivät ketään nähneet.

”Pelon valtaamina ja kirkkaasta valosta miltei sokaistuneina Sauluksen matkatoverit kuulivat äänen mutta eivät nähneet ketään.” ApT. s. 89.

  1. Kenet Herra oli valmistanut Damaskossa opettamaan Saulusta, ja minkä vastalauseen hän esitti tuolle jumalalliselle ohjeelle? Miltä hänestä tuntui Jumalan käyttämänä työaseena kohdata tuo Jumalan kansan hirveä vainooja?

Apt. 9:8-18. Niin Saulus nousi maasta; mutta kun hän avasi silmänsä, ei hän nähnyt mitään, vaan he taluttivat häntä kädestä ja veivät hänet Damaskoon. Ja hän oli kolme päivää näkemätönnä, ei syönyt eikä juonut. Ja Damaskossa oli eräs opetuslapsi, nimeltä Ananias. Hänelle Herra sanoi näyssä: “Ananias!” Hän vastasi: “Katso, tässä olen, Herra.” Niin Herra sanoi hänelle: “Nouse ja mene sille kadulle, jota sanotaan Suoraksi kaduksi, ja kysy Juudaan talosta Saulus nimistä tarsolaista miestä. Sillä katso, hän rukoilee; ja hän on nähnyt näyssä miehen, Ananias nimisen, tulevan sisälle ja panevan kätensä hänen päällensä, että hän saisi näkönsä jälleen.” Mutta Ananias vastasi: “Herra, minä olen monelta kuullut siitä miehestä, kuinka paljon pahaa hän on tehnyt sinun pyhillesi Jerusalemissa; ja täälläkin hänellä on ylipapeilta valtuus vangita kaikki, jotka sinun nimeäsi avuksi huutavat.” Mutta Herra sanoi hänelle: “Mene; sillä hän on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen. Sillä minä tahdon näyttää hänelle, kuinka paljon hänen pitää kärsimän minun nimeni tähden.” Niin Ananias meni ja astui huoneeseen, pani molemmat kätensä hänen päälleen ja sanoi: “Veljeni Saul, Herra lähetti minut – Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit – että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä.” Ja heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen.

”Ananiaan oli vaikea uskoa enkelin sanoihin, sillä tieto niistä katkerista vainoista, jotka Saulus oli kohdistanut Jerusalemin pyhiin, oli levinnyt laajalle. Hän ryhtyi väittämään vastaan: »Herra, minä olen monelta kuullut siitä miehestä, kuinka paljon pahaa hän on tehnyt sinun pyhillesi Jerusalemissa; ja täälläkin hänellä on ylipapeilta valtuus vangita kaikki, jotka sinun nimeäsi avuksi huutavat.» Mutta käsky oli ehdoton: »Mene; sillä hän on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen.» Enkelin käskyä totellen Ananias etsi käsiinsä miehen, joka oli vielä äsken puuskunut uhkaa kaikkia niitä vastaan, jotka uskoivat Jeesuksen nimeen. Hän pani kätensä tuon kärsivän katujan pään päälle ja sanoi: »Veljeni Saul, Herra lähetti minut — Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä.»” ApT. s. 94.

Epäluottamusta

  1. Mitä uskovat ajattelivat Sauluksen kääntymyksestä? Kuinka he auttoivat häntä pakenemaan varmalta kuolemalta?

Apt. 9:20-25. Ja kohta hän saarnasi synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika. Ja kaikki, jotka kuulivat, hämmästyivät ja sanoivat: “Eikö tämä ole se, joka Jerusalemissa tuhosi ne, jotka tätä nimeä avuksi huutavat? Ja eikö hän ole tullut tänne viedäksensä ne vangittuina ylipappien käsiin?” Mutta Saulus sai yhä enemmän voimaa ja saattoi Damaskossa asuvat juutalaiset ymmälle näyttäen toteen, että Jeesus on Kristus. Ja pitkän ajan kuluttua juutalaiset pitivät keskenään neuvoa tappaaksensa hänet. Mutta heidän salahankkeensa tuli Sauluksen tietoon. Ja he vartioivat porttejakin yöt päivät, saadakseen hänet tapetuksi. Mutta hänen opetuslapsensa ottivat hänet yöllä, päästivät hänet muurin aukosta ja laskivat alas vasussa

”Nämä syvällisen itsetutkistelun ja nöyrtymyksen päivät kuluivat yksinäisyydessä. Uskovaiset, joille oli etukäteen ilmoitettu, missä tarkoituksessa Saulus tulisi Damaskoon, pelkäsivät hänen vain teeskentelevän, niin että saisi helpommin kavalletuksi heidät. Siksi he pysyttelivät loitolla Sauluksesta eivätkä ryhtyneet osoittamaan hänelle myötätuntoaan…. Arabiasta Paavali palasi »taas takaisin Damaskoon» (Gal. 1: 17) ja »julisti rohkeasti Herran nimeä». Kykenemättöminä torjumaan hänen väitteisiinsä sisältyvää viisautta »juutalaiset pitivät keskenään neuvoa tappaaksensa hänet». Kaupungin portteja vartioitiin tarkasti yötä päivää, jottei hän pääsisi pakenemaan. Tämä vaikea tilanne johti opetuslapset turvautumaan hartaina Jumalaan, ja lopulta he »ottivat hänet yöllä, päästivät hänet muurin aukosta ja laskivat alas vasussa».” ApT. s. 92,100.

  1. Kuinka apostolit ottivat Paavali vastaan Jerusalemissa, ja kuka toimi välittäjänä, että he ottaisivat hänet joukkoonsa? Mikä sekasortoinen kokemus seurasi?

Apt. 9:26-31. Ja kun hän oli tullut Jerusalemiin, yritti hän liittyä opetuslapsiin; mutta he kaikki pelkäsivät häntä, koska eivät uskoneet, että hän oli opetuslapsi. Mutta Barnabas otti hänet turviinsa ja vei hänet apostolien tykö ja kertoi heille, kuinka Saulus tiellä oli nähnyt Herran, ja että Herra oli puhunut hänelle, ja kuinka hän Damaskossa oli rohkeasti julistanut Jeesuksen nimeä. Ja niin hän kävi heidän keskuudessaan sisälle ja ulos Jerusalemissa ja julisti rohkeasti Herran nimeä. Ja hän puhui ja väitteli hellenistien kanssa; mutta he koettivat tappaa hänet. Kun veljet sen huomasivat, veivät he hänet Kesareaan ja lähettivät hänet sieltä Tarsoon. Niin oli nyt seurakunnalla koko Juudeassa ja Galileassa ja Samariassa rauha; ja se rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta.

”Saavuttuaan kaupunkiin, missä hänet oli aikaisemmin tunnettu »Saulus vainoojana», »yritti hän liittyä opetuslapsiin; mutta he kaikki pelkäsivät häntä, koska eivät uskoneet, että hän oli opetuslapsi». Heidän oli vaikeata uskoa, että niin kiihkeä fariseus ja niin yritteliäs seurakunnan tuhooja saattoi muuttua vilpittömäksi Jeesuksen seuraajaksi. »Mutta Barnabas otti hänet turviinsa ja vei hänet apostolien tykö ja kertoi heille, kuinka Saulus tiellä oli nähnyt Herran, ja että Herra oli puhunut hänelle, ja kuinka hän Damaskossa oli rohkeasti julistanut Jeesuksen nimeä.» Tämän kuullessaan opetuslapset ottivat hänet joukkoonsa. Pian heillä oli runsaasti todisteita hänen kristillisen kokemuksensa aitoudesta.” ApT. s. 100.

Kolmipäiväinen koettelemus

  1. Kuinka Paavalin alkuperäinen päämäärä muuttui? Miksi hän oli ”yksin” Damaskossa?

Apt. 9:2,9. ja pyysi häneltä kirjeitä Damaskon synagoogille, että keitä hän vain löytäisi sen tien vaeltajia, miehiä tai naisia, ne hän saisi tuoda sidottuina Jerusalemiin…. Ja hän oli kolme päivää näkemätönnä, ei syönyt eikä juonut.

”Tuon kohtalokkaan päivän aamuna Saulus oli Damaskoa lähestyessään tuntenut tyytyväisyyttä sen luottamuksen johdosta, jota ylipapit olivat osoittaneet hänelle. Hänelle oli uskottu raskaita velvollisuuksia. Hän oli saanut tehtäväkseen ajaa juutalaisuuden asiaa estämällä mikäli mahdollista uuden uskon leviäminen Damaskossa. Hän oli päättänyt onnistua tehtävässään ja odotti innokkaasti tapahtumia, joiden hän uskoi olevan edessäpäin…. Hän ei halunnut kääntyä ei-kristittyjen juutalaisten puoleen, joiden kanssa hän oli aikonut vainota uskovia, sillä hän tiesi, etteivät he edes kuuntelisi hänen kertomustaan. Näin hän näytti jääneen vaille kaikkea inhimillistä myötätuntoa. Hän saattoi toivoa apua vain laupiaalta Jumalalta, ja hänen puoleensa hän kääntyi murtunein sydämin.” ApT. s. 91,92.

  1. Kuinka Paavali ymmärsi Jeesuksen sanat ”Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään”?

Matt. 23:12. Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.

”Tunnustaessaan täydellisesti Pyhän Hengen vakuuttavan voiman Saulus näki elämänsä erehdykset ja tajusi Jumalan lain kauaskantoiset vaatimukset. Hän, joka oli ollut ylpeä fariseus ja luottanut hyvien töittensä tuomaan vanhurskauteen, painoi nyt päänsä Jumalan edessä nöyränä ja yksinkertaisesti kuin pieni lapsi. Hän tunnusti oman kelvottomuutensa ja vetosi ristiinnaulitun ja ylösnousseen Vapahtajan ansioihin. Saulus halusi päästä täydelliseen sopusointuun ja yhteyteen Isän ja Pojan kanssa. Hän kaipasi palavasti anteeksiantamusta ja hyväksymistä. Siksi hän kohotti hartaat anomuksensa armoistuimen puoleen. Tuon katuvan fariseuksen rukoukset eivät olleet turhia. Hänen sydämensä sisimmät ajatukset ja tunteet muuttuivat Jumalan armosta. Hänen jaloimmat ominaisuutensa tulivat sopusointuun Jumalan iankaikkisten aivoitusten kanssa. Kristus ja hänen vanhurskautensa alkoivat merkitä Saulukselle enemmän kuin koko maailma.” ApT. s. 92,93.

Mietiskeltäväksi

”Kertomuksessa Sauluksen kääntymyksestä esitetään joitakin tärkeitä periaatteita, jotka meidän tulisi pitää alati mielessämme. Saulus joutui suoraan Kristuksen eteen. Hän oli henkilö, jolle Kristus oli varannut mitä tärkeimmän tehtävän, henkilö, jonka oli määrä olla »valittu ase» hänen kädessään. Herra ei kuitenkaan heti selvittänyt hänelle määrättyä tehtävää. Herra pysäytti hänet hänen matkallaan ja saattoi hänet synnintuntoon, mutta kun Saulus kysyi: »Mitä minun pitää tekemän?» Vapahtaja ohjasi tuon kyselevän juutalaisen seurakuntansa yhteyteen. Siellä hän saisi tietää, mitä Jumala häneltä edellytti.” ApT. s. 93.

***

  1. läksy

Sapattina 9. marraskuuta 2024

Mikään ei ole sattumaa

”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.” Room. 8:28.

”Kuinka huolellisesti Herra toimikaan hävittääkseen sen pakanoihin kohdistuvan enakkoluuloisuuden, jonka juutalainen kasvatus oli niin lujasti juurruttanut Pietarin mieleen. Näyttämällä Pietarille näyssä tuon liinavaatteen ja sen sisällön Herra pyrki kitkemään apostolin mielestä tämän ennakkoluulon ja opettamaan sen tärkeän totuuden, että taivaassa ei katsota henkilöön. Juutalainen ja pakana ovat yhtä kallisarvoisia Jumalan silmissä. Kristuksen kautta pakanatkin voivat tulla osallisiksi evankeliumin siunauksista ja oikeuksista.” ApT. s. 106.

Kesarealainen sadanpäämies

  1. Mitä on kerrottu kesarealaisesta sadanpäämiehestä? Kuinka Jumala osoitti tuntevansa hänet?

Apt. 10:1,2. Ja Kesareassa oli mies, nimeltä Kornelius, sadanpäämies niin kutsutussa italialaisessa sotaväenosastossa. Hän oli hurskas ja Jumalaa pelkääväinen, niinkuin koko hänen perhekuntansakin, ja antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati Jumalaa.

”Kornelius oli roomalainen sadanpäämies. Hän oli varakas ja jalosukuinen mies, joka toimi vastuullisessa ja kunniakkaassa virassa. Hän oli syntyperältään, kasvatukseltaan ja koulutukseltaan pakana, mutta jouduttuaan tekemisiin juutalaisten kanssa hän oli tullut tuntemaan Jumalan. Hän palveli Jumalaa uskollisesti ja todisti uskonsa vilpittömyyden osoittamalla laupeutta köyhille. Hän oli laajalti tunnettu hyväntekeväisyydestään, ja vanhurskaalla elämällään hän oli saavuttanut hyvän maineen sekä juutalaisten että pakanoiden keskuudessa. Hänellä oli siunauksellinen vaikutus kaikkiin, joiden kanssa hän joutui kosketuksiin…. Uskoen Jumalaan taivaan ja maan Luojana Kornelius kunnioitti häntä, tunnusti hänen valtansa ja pyysi häneltä ohjausta kaikissa elämän toimissa. Hän oli uskollinen Herralle kotielämässään ja virkatehtävissään. Hän oli pystyttänyt Jumalan alttarin kotiinsa, sillä hän ei uskaltanut pyrkiä toteuttamaan suunnitelmiaan tai suorittamaan velvollisuuksiaan ilman Jumalan apua. Vaikka Kornelius uskoi profetioihin ja odotti Messiaan tulemusta, hänellä ei ollut tietoa evankeliumista, joka oli ilmoitettu Kristuksen elämässä ja kuolemassa. Hän ei ollut juutalaisen seurakunnan jäsen, ja rabbit olisivat pitäneet häntä pakanana ja saastaisena. Mutta sama pyhä Tarkkaaja, joka oli sanonut tuntevansa Aabrahamin, tunsi myös Korneliuksen ja lähetti hänelle sanoman suoraan taivaasta.” ApT. s. 103,104.

  1. Millä tavoin Kornelius kutsuttiin? Mitkä erityiset ohjeet hänelle annettiin?

Apt. 10:3-6. Hän näki selvästi näyssä, noin yhdeksännellä hetkellä päivästä, Jumalan enkelin, joka tuli sisään hänen tykönsä ja sanoi hänelle: “Kornelius!” Tämä loi katseensa häneen ja sanoi peljästyneenä: “Mikä on, Herra?” Enkeli sanoi hänelle: “Sinun rukouksesi ja almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä. Niin lähetä nyt miehiä Joppeen noutamaan eräs Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan; hän majailee nahkuri Simonin luona, jonka talo on meren rannalla.”

”Näissä ohjeissa mainittiin sen miehen ammattikin, jonka luona Pietari asui. Ohjeitten yksityiskohtaisuus osoittaa, että taivas on selvillä ihmisistä ja heidän riennoistaan elämän kaikissa vaiheissa. Jumala on tietoinen yhtä lailla vaatimattoman työläisen kuin valtaistuimellaan istuvan kuninkaan vaelluksesta ja toiminnasta.” ApT. s. 104.

  1. Minkä näyn Pietari näki, kun hän odotti ruokaansa tarjoiltavaksi? Mikä tämän näyn tarkoitus oli?

Apt. 10:9-13. Ja seuraavana päivänä, kun he olivat matkalla ja lähestyivät kaupunkia, nousi pietari noin kuudennen hetken vaiheilla katolle rukoilemaan. Ja hänen tuli nälkä, ja hän halusi ruokaa. Mutta sitä valmistettaessa hän joutui hurmoksiin. Ja hän näki taivaan avoinna ja tulevan alas astian, ikäänkuin suuren liinavaatteen, joka neljästä kulmastaan laskettiin maahan. Ja siinä oli kaikkinaisia maan nelijalkaisia ja matelijoita ja taivaan lintuja. Ja tuli ääni, joka sanoi hänelle: “Nouse, Pietari, teurasta ja syö.”

”Ilmestyttyään Korneliukselle enkeli meni Pietarin luo Joppeen. Tuolla hetkellä Pietari oli rukoilemassa asuntonsa katolla, ja luemme, että »hänen tuli nälkä, ja hän halusi ruokaa. Mutta sitä valmistettaessa hän joutui hurmoksiin.» Pietari ei isonnut vain aineellista ruokaa. Kun hän silmäili rakennuksen katolta Joppen kaupunkia ja sen ympäristöä, hän isosi maanmiestensä pelastusta. Hänellä oli voimakas halu osoittaa heille kirjoituksista profetiat, joissa puhuttiin Kristuksen kärsimyksistä ja kuolemasta. Näyssä Pietari »näki taivaan avoinna ja tulevan alas astian, ikäänkuin suuren liinavaatteen, joka neljästä kulmastaan laskettiin maahan. Ja siinä oli kaikkinaisia maan nelijalkaisia ja matelijoita ja taivaan lintuja. Ja tuli ääni, joka sanoi hänelle: ‘Nouse, Pietari, teurasta ja syö.’ Mutta Pietari sanoi: ‘En suinkaan, Herra; sillä en minä ole ikinä syönyt mitään epäpyhää enkä saastaista.’ Ja taas ääni sanoi hänelle toistamiseen: ‘Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi.’ Tämä tapahtui kolme kertaa; sitten astia otettiin kohta ylös taivaaseen.»” ApT. s. 105.

Evankeliumi saarnattuna aktiivisesti pakanoille

  1. Antaessaan tämän näyn Pietarille, mitä Jumala halusi opettaa kaikille kristityille? Mitä jokaisen tulee ymmärtää Hänen tarkoitusperistään ja pyhistä laeistaan?

Apt. 10:34,35. 34 Niin Pietari avasi suunsa ja sanoi: “Nyt minä totisesti käsitän, ettei Jumala katso henkilöön, vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen.

”Tämä näky välitti Pietarille sekä nuhteen että opetuksen. Se ilmoitti hänelle Jumalan aivoituksen — että Kristuksen kuoleman kautta pakanoista tulisi juutalaisten rinnalla pelastuksen siunausten perillisiä. Toistaiseksi ei kukaan opetuslapsista ollut saarnannut evankeliumia pakanoille. Heidän mielessään se erottava väliseinä, jonka Kristuksen kuolema oli purkanut, oli yhä olemassa. He olivat kohdistaneet toimintansa ainoastaan juutalaisiin, sillä he katsoivat, etteivät pakanat voineet päästä osallisiksi evankeliumin siunauksista. Nyt Herra koetti opettaa Pietarille, että jumalallinen suunnitelma käsitti koko maailman.” ApT. s. 135.

  1. Mitä yhtäläisyyksiä oli Pyhän Hengen vuodatuksessa opetuslapsille yläsalissa sen kanssa, mitä tapahtui Korneliuksen kodissa?

Apt. 2:4 Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.

Apt. 10:44,46. Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat…. sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi:

”Yhtäkkiä saarnan keskeytti Pyhän Hengen laskeutuminen. »Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat. Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa…. »Kun minä rupesin puhumaan», hän sanoi kertoessaan kokemuksistaan, »tuli Pyhä Henki heidän päällensä, niinkuin alussa meidänkin päällemme. Silloin minä muistin Herran sanan, jonka hän sanoi: ‘Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä.’ Koska siis Jumala antoi yhtäläisen lahjan heille kuin meillekin, kun olimme uskoneet Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin mikä olin minä voidakseni estää Jumalaa?»” ApT. 108,109.

  1. Mistä Pietarin piti vakuuttaa ne, jotka matkustivat hänen kanssaan vierailemaan pakanoiden tykö Kesareaan? Kun he palasivat Jerusalemiin, minkä kysymyksen muut, jotka olivat ympärileikkauksen puolesta, esittivät Pietarille?

Apt. 10:47 “Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?”

Apt. 11:3.sanoen: “Sinä olet käynyt ympärileikkaamattomien miesten luona ja syönyt heidän kanssansa.”

”Kun veljet Juudeassa kuulivat, että Pietari oli mennyt pakanan taloon ja saarnannut sinne kokoontuneille, he olivat yllättyneitä ja närkästyneitä. He pelkäsivät tällaisen omavaltaiselta vaikuttavan menettelyn olevan omiaan vaikuttamaan haitallisesti hänen opetustoimintaansa. Kun he seuraavan kerran tapasivat Pietarin, he nuhtelivat häntä ankarasti sanoen: »Sinä olet käynyt ympärileikkaamattomien miesten luona ja syönyt heidän kanssansa.» Pietari selvitti heille koko asian. Hän kertoi heille näystään ja selitti, että häntä oli siinä neuvottu olemaan tekemättä enää seremoniallista eroa ympärileikkauksen ja ympärileikkaamattomuuden välillä sekä ettei hänen enää tullut pitää pakanoita saastaisina. Hän kertoi heille käskystä mennä pakanoiden luo, lähettien tulosta, matkastaan Kesareaan ja käynnistään Korneliuksen luona. Hän selosti sadanpäämiehen kanssa käymänsä keskustelun, jonka yhteydessä jälkimmäinen oli kertonut hänelle näystä, jossa hänen oli käsketty haettaa luokseen Pietari.” ApT. s. 109.

  1. Hyväksyivätkö Jerusalemissa olevat opetuslapset Pietarin asenteen Kesarean pakanauskovia kohtaan?

Apt. 11:18. Tämän kuultuansa he rauhoittuivat ja ylistivät Jumalaa sanoen: “Niin on siis Jumala pakanoillekin antanut parannuksen elämäksi.”

”Pietari selvitti heille koko asian. Hän kertoi heille näystään ja selitti, että häntä oli siinä neuvottu olemaan tekemättä enää seremoniallista eroa ympärileikkauksen ja ympärileikkaamattomuuden välillä sekä ettei hänen enää tullut pitää pakanoita saastaisina. Hän kertoi heille käskystä mennä pakanoiden luo, lähettien tulosta, matkastaan Kesareaan ja käynnistään Korneliuksen luona. Hän selosti sadanpäämiehen kanssa käymänsä keskustelun, jonka yhteydessä jälkimmäinen oli kertonut hänelle näystä, jossa hänen oli käsketty haettaa luokseen Pietari… Kuultuaan tämän selvityksen veljet vaikenivat. Vakuuttuneina siitä, että Pietari oli toiminut Jumalan suunnitelman mukaisesti ja että heidän ennakkoluuloinen ja hylkivä asenteensa oli täydellisesti evankeliumin hengen vastainen, he ylistivät Jumalaa sanoen: »Niin on siis Jumala pakanoillekin antanut parannuksen elämäksi.»” ApT. s. 109,110.

Mietiskeltäväksi

”Tänä päivänä Jumala etsii sieluja sekä ylhäisten että alhaisten keskuudesta. Korneliuksen kaltaisia on paljon — henkilöitä, jotka Jumala haluaa ohjata mukaan työhönsä. Heidän myötätuntonsa on Herran kansan puolella, mutta siteet, jotka yhdistävät heitä maailmaan, pidättelevät heitä lujasti. Kristuksen puolelle asettuminen vaatii heiltä siveellistä rohkeutta. Näitä sieluja, jotka ovat niin kovin suuressa vaarassa velvollisuuksiensa ja ihmissuhteittensa vuoksi, tulisi pyrkiä auttamaan aivan erityisesti.” ApT. s. 108.

***

  1. läksy

Sapattina 16. maaliskuuta 2024

Hajallaan evankeliumin tähden

”Ja kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen; sillä totisesti minä sanon teille: te ette ehdi loppuun käydä Israelin kaupunkeja, ennenkuin Ihmisen Poika tulee.” Matt. 10:23.

”Sen jälkeen kun vaino oli karkottanut opetuslapset Jerusalemista, evankeliumin sanoma levisi nopeasti läpi alueiden, jotka sijaitsivat Palestiinan rajojen ulkopuolella, ja paljon pieniä uskovien ryhmiä muodostui tärkeisiin keskuksiin.” ApT. s. 120.

  1. Mitä tapahtui niille, jotka joutuivat hajalleen koettelemusten tähden, vaikka he keskittyivät saarnaamaan vain juutalaisille?

Apt. 11:19-21. Ne, jotka olivat hajaantuneet sen ahdingon vuoksi, joka oli syntynyt Stefanuksen tähden, vaelsivat ympäri hamaan Foinikiaan ja Kyproon ja Antiokiaan saakka, mutta eivät puhuneet sanaa muille kuin ainoastaan juutalaisille. Heidän joukossaan oli kuitenkin muutamia kyprolaisia ja kyreneläisiä miehiä, jotka, tultuaan Antiokiaan, puhuivat kreikkalaisillekin ja julistivat evankeliumia Herrasta Jeesuksesta. Ja Herran käsi oli heidän kanssansa, ja suuri oli se joukko, joka uskoi ja kääntyi Herran puoleen.

”Evankeliumia opettivat Antiokiassa julkisesti eräät kyprolaiset ja kyreneläiset opetuslapset, jotka olivat tultuaan ryhtyneet julistamaan Herraa Jeesusta. »Herran käsi oli heidän kanssansa», ja heidän uuttera työnsä kantoi runsaasti hedelmää. »Suuri oli se joukko, joka uskoi ja kääntyi Herran puoleen.»” ApT. s. 120.

  1. Omaten uuden näkemyksen ja ollen Pyhän Hengen täyttämiä, kenet he lähettivät vahvistamaan työtä Antiokiassa?

Apt. 11:22-24. Ja sanoma heistä tuli Jerusalemin seurakunnan korviin, ja he lähettivät Barnabaan Antiokiaan. Ja kun hän saapui sinne ja näki Jumalan armon, niin hän iloitsi ja kehoitti kaikkia vakaalla sydämellä pysymään Herrassa. Sillä hän oli hyvä mies ja täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa. Ja Herralle lisääntyi paljon kansaa.

”Saavuttuaan uudelle työkentälleen Barnabas näki, kuinka paljon oli Jumalan armosta jo aikaansaatu, ja »hän iloitsi ja kehotti kaikkia vakaalla sydämellä pysymään Herrassa».” ApT. s. 121.

Kristittyjä

  1. Kenet Barnabas etsi Tarsosta ja minne vei hänet ottaakseen hänet työtoverikseen?

Apt. 11:25,26, alkuosa.Niin hän lähti Tarsoon etsimään Saulusta, ja kun hän oli hänet löytänyt, toi hän hänet Antiokiaan. Ja he vaikuttivat yhdessä kokonaisen vuoden seurakunnassa,

”Jumala siunasi runsaasti Barnabaan toimintaa Antiokiassa, ja uskovien joukko suureni siellä tuntuvasti. Työn laajetessa Barnabas tunsi tarpeelliseksi saada sopivaa apuvoimaa, jotta Jumalan tarjoamat uudet mahdollisuudet tulisivat käytetyiksi. Niinpä hän lähti Tarsoon etsimään Paavalia, joka lähdettyään Jerusalemista jonkin verran aikaisemmin oli mennyt »Syyrian ja Kilikian paikkakuntiin» saarnaamaan »sitä uskoa, jota hän ennen hävitti» (Gal. 1: 21, 23). Barnabaan onnistui löytää Paavali ja saada hänet palaamaan kanssaan työtoverinaan…. Jumala oli ylenpalttisesti siunannut Paavalin ja Barnabaan työtä koko sen vuoden, jonka he viettivät uskovien keskuudessa Antiokiassa. Mutta kumpaakaan heistä ei ollut vielä virallisesti asetettu evankeliumin palvelijaksi. He olivat nyt tulleet kristillisessä kokemuksessaan vaiheeseen, jossa Jumala aikoi uskoa heille vaikean lähetystehtävän. Sen suorittamisessa he tarvitsisivat kaikkea sitä tukea, mitä seurakunnan välityksellä olisi mahdollista saada.” ApT. s. 121,124.

  1. Miksi uskovia ensimmäistä kertaa kutsuttiin tuossa paikassa? Minkä tähden?

Apt. 11:26, loppuosa. ja niitä oli paljon, jotka saivat heiltä opetusta; ja Antiokiassa ruvettiin opetuslapsia ensiksi nimittämään kristityiksi.

”Juuri Antiokiassa opetuslapsia alettiin ensinnä nimittää kristityiksi. Tuo nimitys annettiin heille siksi, että heidän julistus- ja opetustyönsä sekä keskustelujensa pääasiallisena aiheena oli Kristus. Jatkuvasti he kertoivat siitä, mitä oli tapahtunut Kristuksen maanpäällisen palvelustoiminnan päivinä, jolloin hän oli henkilökohtaisesti opetuslastensa kanssa. Väsymättä he selostivat hänen opetuksiaan ja hänen tekemiään parantamisihmeitä. Liikuttuneina he kuvailivat tuskaa, jota hän koki Getsemanessa, hänen kavaltamistaan, tutkimistaan ja teloittamistaan. He kuvailivat pitkämielisyyttä ja nöyryyttä, millä hän kesti vihollistensa häväistykset ja kidutukset, ja sitä jumalallista sääliä, jota tuntien hän rukoili vainoojiensa puolesta. Hänen ylösnousemuksensa ja taivaaseenastumisensa ja hänen työnsä taivaassa langenneen ihmiskunnan Välimiehenä olivat aiheita, joita he mielellään selvittelivät. Täydellä syyllä saattoivat pakanat nimittää heitä kristityiksi, sillä he saarnasivat Kristusta ja rukoilivat Jumalaa hänen välityksellään.” ApT. s. 121.

  1. Mitä tapahtuu, kun ihmistä vainotaan sen tähden, että hän on kristitty? Mutta kuinka hänen tulisi suhtautua siihen Hänen tähtensä, joka antoi henkensä ihmisten edestä?
  2. Piet. 4:14,16. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne… mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa.

”Sen esimerkin, jota Kristuksen seuraajat näyttivät Antiokiassa, tulisi innoittaa kaikkia uskovia, jotka nykyään elävät maailman suurissa kaupungeissa. Vaikka onkin Jumalan järjestyksen mukaista, että valittuja pyhittäytyneitä ja päteviä työntekijöitä sijoitetaan tärkeisiin väestökeskuksiin johtamaan julkista toimintaa, niin hän haluaa myös, että näissä kaupungeissa asuvat seurakuntien jäsenet käyttävät Jumalalta saamiaan lahjoja työhön sielujen hyväksi. Suuria siunauksia on luvattu niille, jotka antautuvat täydellisesti Jumalan kutsulle. Kun tällaiset työntekijät uurastavat voittaakseen sieluja Jeesukselle, he toteavat, että monia, joita ei olisi voitu tavoittaa millään muulla tavoin, voidaan tavoittaa järkevin henkilökohtaisin lähestymistavoin.” ApT. s. 122.

Barnabaan ja Sauluksen virkaan asettaminen

  1. Kuka pani kätensä Barnabaan ja Paavalin päälle? Mutta kuka itse asiassa valitsi heidät heidän erityiseen työhönsä?

Apt. 13:1-3. Ja Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia: Barnabas ja Simeon, jota kutsuttiin Nigeriksi, ja Lukius, kyreneläinen, ja Manaen, neljännysruhtinas Herodeksen kasvinkumppani, ja Saulus. Ja heidän toimittaessaan palvelusta Herralle ja paastotessaan Pyhä Henki sanoi: “Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut.” Silloin he paastosivat ja rukoilivat ja panivat kätensä heidän päällensä ja laskivat heidät menemään.

”Olosuhteet, jotka liittyvät Paavalin ja Barnabaan erottamiseen Pyhän Hengen ohjauksella omaan erityistehtäväänsä, osoittavat selvästi, että Herra toimii nimeämiensä välikappaleiden avulla järjestäytyneessä seurakunnassaan. Vuosia aikaisemmin, kun Paavali sai itseltään Vapahtajalta ilmoituksen häntä koskevasta Jumalan suunnitelmasta, Paavali joutui välittömästi tämän jälkeen kosketuksiin vastikään perustetun Damaskon seurakunnan jäsenten kanssa. Mainittu seurakunta ei sitä paitsi jäänyt pitkäksi aikaa epätietoiseksi siitä, mitä tuo kääntymykseen tullut fariseus oli kokenut. Nyt tuolloin annettua jumalallista käskyä oli määrä ryhtyä toteuttamaan entistä perusteellisemmin. Pyhä Henki todisti jälleen, että Paavali oli valittu ase viemään evankeliumia pakanoille, ja Henki antoi seurakunnan tehtäväksi asettaa virkaansa hänet ja hänen työtoverinsa. Antiokian seurakunnan johtajien toimittaessa palvelusta Herralle ja paastotessa »Pyhä Henki sanoi: ‘Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut.’» …Paavali piti virallista sananpalvelukseen asettamistaan merkkinä uuden ja tärkeän vaiheen alkamisesta hänen elämäntyössään. Tuosta hetkestä lähtien hän myöhemmin katsoi toimittaneensa apostolin virkaa kristillisessä seurakunnassa.” ApT. S. 125,127.

Seurakunnan tärkeys

  1. Minkä kysymyksen Saulus esitti Jeesukselle, kun Hän ilmestyi hänelle Damaskon tiellä? Ketä riippumattomuutta korostavat ihmiset halveksuvat?

Apt. 9:6. Mutta nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän.”

”Herra pysäytti hänet hänen matkallaan ja saattoi hänet synnintuntoon, mutta kun Saulus kysyi: »Mitä minun pitää tekemän?» Vapahtaja ohjasi tuon kyselevän juutalaisen seurakuntansa yhteyteen. Siellä hän saisi tietää, mitä Jumala häneltä edellytti. Se ihmeellinen valkeus, joka kirkasti Sauluksen pimeyden, oli Herran aikaansaannosta, mutta myös opetuslasten oli määrä tehdä jotakin hänen hyväkseen. Kristus oli antanut ilmoituksen ja synnintunnon, ja nyt tuo katuva oli siinä tilassa, että hän kykeni vastaanottamaan opetusta niiltä, jotka Jumala oli asettanut totuutensa opettajiksi.” ApT. s. 93.

”Seurakunnassa on aina ollut henkilöitä, jotka alinomaa pyrkivät yksilölliseen riippumattomuuteen. He eivät nähtävästi kykene tajuamaan tällaisen riippumattomuuden olevan omiaan johtamaan siihen, että ihminen luottaa liiaksi itseensä, luottaa omaan arvostelukykyynsä eikä niinkään kuuntele neuvoja tai arvosta veljiensä harkintakykyä, varsinkaan niiden viranhaltijoiden, jotka Jumala on määrännyt kansansa johtoon. Jumala on antanut seurakunnalleen erityisen valtuuden ja voiman, jota kenelläkään ei ole oikeus ylenkatsoa eikä halveksia, sillä sitä halveksiessaan ihminen halveksii Jumalan ääntä.” ApT. s. 126.

Mietiskeltäväksi

”Evankeliumin valon loistaessa kirkkaana Antiokiassa Jerusalemiin jääneet apostolit jatkoivat tärkeää työtä…. Huomattavimpia tähän työhön osallistuneista apostoleista olivat Pietari, Jaakob ja Johannes, jotka olivat varmoja siitä, että Jumala oli määrännyt heidät saarnaamaan Kristusta maanmiestensä keskuudessa kotimaassaan. He työskentelivät uskollisesti ja viisaasti. He todistivat asioista, joita olivat nähneet ja kuulleet, ja vetosivat »lujempaan profeetalliseen sanaan» (2 Piet. 1: 19) saadakseen koko Israelin huoneen vakuuttuneeksi siitä, »että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka» juutalaiset ristiinnaulitsivat (Ap.t. 2: 36).” ApT. s. 127.

***

  1. läksy

Sapattina 23. maaliskuuta 2024

Palvelevia enkeleitä

”Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä?” Hepr. 1:14.

”Jumalan työn tekijälle tulisi kuvauksen näistä enkelien vierailuista tuoda voimaa ja rohkeutta. Tänä päivänä kuten apostolien päivinä taivaalliset sanansaattajat liikkuvat yhtä todellisesti joka taholla. He pyrkivät lohduttamaan murheellisia, varjelemaan katumattomia, voittamaan ihmissydämiä Kristukselle. Emme näe heitä, mutta silti he ovat kanssamme opastamassa, neuvomassa, suojelemassa.” ApT. s. 118.

Jaakobin marttyyrikuolema

  1. KuinkaJaakob, Johanneksen veli, surmattiin marttyyrinä? Millaisia suunnitelmia tällä samalla hallitsijalla oli Pietarin varalle?

Apt. 12:1-4. Siihen aikaan kuningas Herodes otatti muutamia seurakunnan jäseniä kiinni kiduttaaksensa heitä. Ja hän mestautti miekalla Jaakobin, Johanneksen veljen. Ja kun hän näki sen olevan juutalaisille mieleen, niin hän sen lisäksi vangitutti Pietarinkin. Silloin olivat happamattoman leivän päivät. Ja otettuaan hänet kiinni hän pani hänet vankeuteen ja jätti neljän nelimiehisen sotilasvartioston vartioitavaksi, aikoen pääsiäisen jälkeen asettaa hänet kansan eteen.

”Herodes oli lisäksi Galilean neljännysruhtinas. Hän oli julkisesti kääntynyt juutalaisuuteen ja oli näennäisesti hyvin tarkka juutalaisten lain määräämissä seremonioissa. Haluten päästä juutalaisten suosioon ja siten varmistaa virkansa ja arvonsa hän ryhtyi noudattamaan heidän toivomuksiaan vainoamalla Kristuksen seurakuntaa, ryöstämällä uskovien taloja ja irtainta omaisuutta ja vangitsemalla seurakunnan johtavia jäseniä. Hän heitätti vankilaan Jaakobin, Johanneksen veljen, ja lähetti mestaajan surmaamaan hänet miekalla, kuten eräs toinen Herodes oli mestauttanut profeetta Johanneksen. Nähdessään juutalaisten olevan mielissään näistä toimista hän vangitutti myös Pietarin. Näitä julmuuksia harjoitettiin pääsiäisen aikaan. Kun juutalaiset juhlivat Egyptistä vapautumistaan ja olivat suuresti kunnioittavinaan Jumalan lakia, he samanaikaisesti rikkoivat tuon lain jokaista periaatetta vainoamalla ja murhaamalla Kristukseen uskovia.” ApT. s. 111.

  1. Mihin ahdistavaan tilaan Pietari oli kahlehdittu? Kuinka Jumala käytti hyväkseen tätä tilaisuutta pelastaakseen palvelijansa suuremmalta vaaralta?

Apt. 12:4-6. Ja otettuaan hänet kiinni hän pani hänet vankeuteen ja jätti neljän nelimiehisen sotilasvartioston vartioitavaksi, aikoen pääsiäisen jälkeen asettaa hänet kansan eteen. Niin pidettiin siis Pietaria vankeudessa; mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen edestänsä. Ja yöllä sitä päivää vasten, jona Herodeksella oli aikomus viedä hänet oikeuden eteen, Pietari nukkui kahden sotamiehen välissä, sidottuna kaksilla kahleilla; ja vartijat vartioitsivat oven edessä vankilaa.

”Muistaen, kuinka apostolit olivat aikaisemmin paenneet vankilasta, Herodes oli tällä kertaa ryhtynyt kaksinkertaisiin varotoimiin. Kaikkien pakomahdollisuuksien ehkäisemiseksi Pietarille oli pantu vartijoiksi kuusitoista sotilasta, jotka eri vuoroissa vahtivat häntä yötä päivää. Hän oli sellissään kahden sotilaan välissä ja sidottuna kaksilla kahleilla, joista kummatkin oli kiinnitetty sotilaiden ranteisiin. Hän ei voinut liikkua heidän tietämättään. Vankilan ovien ollessa lujasti teljettyinä ja vankan vartion seistessä niiden edessä pelastuminen tai pakeneminen inhimillisin keinoin oli täysin mahdotonta. Mutta Jumalan mahdollisuudet alkavat siitä, mihin ihmisen mahdollisuudet päättyvät…. Sillä välin kun Pietarin teloittamista lykättiin eri tekosyillä tapahtuvaksi pääsiäisen jälkeen, seurakunnan jäsenillä oli aikaa syvälliseen itsetutkisteluun ja hartaaseen rukoukseen. He rukoilivat lakkaamatta Pietarin puolesta, sillä he arvelivat, ettei mikään häntä muuten pelastaisi. He tajusivat, että nyt oli tultu sellaiseen vaiheeseen, että ilman Jumalan erityistä apua Kristuksen seurakunta tuhoutuisi.” ApT. s. 112,113.

  1. Oliko Pietari järkyttynyt tästä vangitsemisesta? Keneen hän luotti?

Apt. 12:6. Ja yöllä sitä päivää vasten, jona Herodeksella oli aikomus viedä hänet oikeuden eteen, Pietari nukkui kahden sotamiehen välissä, sidottuna kaksilla kahleilla; ja vartijat vartioitsivat oven edessä vankilaa.

Ps. 4:8. Sinä annat minun sydämeeni suuremman ilon, kuin heillä on runsaasta viljasta ja viinistä.

”Meneillään on viimeinen yö ennen aiottua teloitusta. Väkevä enkeli lähetetään taivaasta pelastamaan Pietari. Vahvat portit, joiden taakse Jumalan pyhä on suljettu, avautuvat ihmiskätten koskematta. Korkeimman enkeli astuu sisään, ja portit sulkeutuvat äänettömästi hänen jälkeensä. Hän astuu selliin, jossa Pietari nukkuu täydellisen luottamuksen synnyttämää rauhallista unta.” ApT. s. 113.

Odottamaton vierailija

  1. Kuka astui sisään vankilaan täyden pimeyden keskellä? Missä kohdin Pietari huomasi, mitä taivas teki auttaakseen seurakuntaa?

Apt. 12:7-11. Ja katso, hänen edessään seisoi Herran enkeli, ja huoneessa loisti valo, ja enkeli sysäsi Pietaria kylkeen ja herätti hänet sanoen: “Nouse nopeasti!” Ja kahleet putosivat hänen käsistään. Ja enkeli sanoi hänelle: “Vyötä itsesi ja sido paula-anturat jalkaasi.” Ja hän teki niin. Vielä enkeli sanoi hänelle: “Heitä vaippa yllesi ja seuraa minua.” Ja Pietari lähti ja seurasi häntä, mutta ei tiennyt, että se, mikä enkelin vaikutuksesta tapahtui, oli totta, vaan luuli näkevänsä näyn. Ja he kulkivat läpi ensimmäisen vartion ja toisen ja tulivat rautaportille, joka vei kaupunkiin. Se aukeni heille itsestään, ja he menivät ulos ja kulkivat eteenpäin muutamaa katua; ja yhtäkkiä enkeli erkani hänestä. Kun Pietari tointui, sanoi hän: “Nyt minä totisesti tiedän, että Herra on lähettänyt enkelinsä ja pelastanut minut Herodeksen käsistä ja kaikesta, mitä Juudan kansa odotti.”

”Hän koetti palauttaa mieleensä edellisten hetkien tapahtumat. Hän muisti vaipuneensa uneen sidottuna kahden sotilaan väliin ilman paula-anturoitaan ja päällysvaatteitaan. Hän silmäsi itseään ja totesi olevansa täysissä pukeissa ja vyöttäytyneenä. Hänen ranteensa, jotka olivat turvonneet julmista kahleista, olivat nyt vapaat. Hän tajusi, ettei hänen vapautensa ollut harhakuvitelma, ei uni eikä näky vaan siunattu tosiasia. Seuraavana päivänä hänet oli määrä viedä mestattavaksi, mutta katso, enkeli oli pelastanut hänet vankilasta ja kuolemasta. »Kun Pietari tointui, sanoi hän: ‘Nyt minä totisesti tiedän, että Herra on lähettänyt enkelinsä ja pelastanut minut Herodeksen käsistä ja kaikesta, mitä Juudan kansa odotti.’»” ApT. s. 114,115.

Viivyttely oven avaamisessa

  1. Kenen talolle Pietari meni vapauduttuaan ja kolkutti oveen? Mitä tapahtui, kun nuori sisar kuuli hänen äänensä, kun seurakunta oli rukoilemassa hänen puolestaan?

Apt. 12:12-16. Ja päästyään siitä selville hän kulki kohti Marian, Johanneksen äidin, taloa, sen Johanneksen, jota myös Markukseksi kutsuttiin. Siellä oli monta koolla rukoilemassa. Ja kun Pietari kolkutti eteisen ovea, tuli siihen palvelijatar, nimeltä Rode, kuulostamaan; ja tunnettuaan Pietarin äänen hän iloissansa ei avannut eteistä, vaan juoksi sisään ja kertoi Pietarin seisovan portin takana. He sanoivat hänelle: “Sinä hourit.” Mutta hän vakuutti puheensa todeksi. Niin he sanoivat: “Se on hänen enkelinsä.” Mutta Pietari kolkutti yhä; ja kun he avasivat, näkivät he hänet ja hämmästyivät.

”Apostoli suuntasi heti kulkunsa kohti taloa, minne hänen veljensä olivat kokoontuneet ja missä he juuri tuolla hetkellä rukoilivat hartaasti hänen puolestaan. »Kun Pietari kolkutti eteisen ovea, tuli siihen palvelijatar, nimeltä Rode, kuulostamaan; ja tunnettuaan Pietarin äänen hän ilossansa ei avannut eteistä vaan juoksi sisään ja kertoi Pietarin seisovan portin takana. He sanoivat hänelle: ‘Sinä hourit.’ Mutta hän vakuutti puheensa todeksi. Niin he sanoivat: ‘Se on hänen enkelinsä.’ »Mutta Pietari kolkutti yhä; ja kun he avasivat, näkivät he hänet ja hämmästyivät. Niin hän viittasi kädellään heitä vaikenemaan ja kertoi heille, kuinka Herra oli vienyt hänet ulos vankeudesta.» Ja Pietari »lähti pois ja meni toiseen paikkaan». Ilo ja riemu täytti uskovien sydämen, koska Jumala oli kuullut heidän rukouksensa ja vastannut niihin vapauttamalla Pietarin Herodeksen käsistä.” ApT. s. 115.

  1. Kun aamu koitti ja sotilaat huomasivat, että Pietari oli lähtenyt, mitä vankilassa tapahtui?

Apt. 12:18,19. Mutta kun päivä koitti, tuli sotamiehille kova hätä siitä, mihin Pietari oli joutunut. Ja kun Herodes oli haettanut häntä eikä löytänyt, tutki hän vartijoita ja käski viedä heidät rangaistaviksi. Sitten hän meni Juudeasta Kesareaan ja oleskeli siellä.

”Kun ovella seisseet vartijat totesivat, että Pietari oli paennut, heidät valtasi kauhu. Heille oli sanottu nimenomaan, että he joutuisivat vastaamaan vangista omalla hengellään. Tämän vuoksi he olivat olleet erityisen valppaina. Kun virkamiehet tulivat noutamaan Pietaria, sotilaat seisoivat yhä vankilan ovella, salvat ja teljet olivat yhä paikallaan, kahleet olivat yhä kiinnitetyt kahden sotilaan ranteisiin — mutta vanki oli poissa. Kun tieto Pietarin paosta toimitettiin Herodekselle, hänet valtasi raivo ja vimma. Syyttäen vankilan vartiostoa petollisuudesta hän määräsi heidät surmattaviksi. Herodes tiesi, ettei Pietaria ollut pelastanut mikään inhimillinen voima, mutta hän oli päättänyt olla tunnustamatta, että jumalallinen voima oli tehnyt tyhjäksi hänen suunnitelmansa, ja niin hän asettui julkeasti vastustamaan Jumalaa.” ApT. s. 115.

  1. Mutta millaisen hirveän kuoleman Herodes kohtasi?

Apt. 12:20-23. Ja Herodes oli vihoissansa tyyrolaisille ja siidonilaisille. Mutta nämä tulivat yksissä neuvoin hänen luoksensa, ja suostutettuaan puolelleen Blastuksen, kuninkaan kamaripalvelijan, he anoivat rauhaa; sillä heidän maakuntansa sai elatuksensa kuninkaan maasta. Niin Herodes määrättynä päivänä pukeutui kuninkaalliseen pukuun, istui istuimelleen ja piti heille puheen; siihen kansa huusi: “Jumalan ääni, eikä ihmisen!” Mutta heti löi häntä Herran enkeli, sentähden ettei hän antanut kunniaa Jumalalle; ja madot söivät hänet, ja hän heitti henkensä.

”Pukeutuneena hopealta ja kullalta välkkyvään viittaan, joka vangitsi auringon säteet kimalteleviin poimuihinsa ja häikäisi katsojien silmiä, hän oli komea näky…. He julistivat vielä, että he olivat aina kunnioittaneet häntä hallitsijana mutta että he tästedes palvoisivat häntä jumalana…. Sama enkeli, joka oli tullut kuninkaallisista kartanoista pelastamaan Pietarin, oli ollut vihan ja tuomion airut Herodekselle. Enkeli kosketti Pietaria herättääkseen hänet unesta; mutta toisenlainen oli se kosketus, jolla hän tarttui tuohon jumalattomaan kuninkaaseen, kukisti hänen ylpeytensä ja kohdisti häneen Kaikkivaltiaan rangaistuksen. Herodes kuoli suuressa mielen ja ruumiin tuskassa, Jumalan rangaistuksen alaisena.” ApT. s. 116,117.

Mietiskeltäväksi

”Meidän tulee ymmärtää nykyistä paremmin enkelien tehtävä. On hyvä muistaa, että taivaalliset olennot ovat jokaisen uskollisen Jumalan lapsen tukena. Valkeuden ja voiman näkymättömät sotajoukot suojelevat niitä nöyriä ja sävyisiä, jotka uskovat ja vetoavat Jumalan lupauksiin. Kerubit ja serafit ja väkevät enkelit seisovat Jumalan oikealla puolella. Kaikki he ovat »palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä» (Hebr. 1: 14).” ApT. s. 119.

***

  1. läksy

Sapattina 30. maaliskuuta 2024

Pelokas nuori mies

”Ja tultuaan Salamiiseen he julistivat Jumalan sanaa juutalaisten synagoogissa, ja heillä oli mukanaan myös Johannes, palvelijana.” Apt. 13:5.

  1. Kuka valitsee ihmiset palvelukseen? Kuka seurasi Barnabasta ja Paavalia apulaisena?

Apt. 13:1-5. Ja Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia: Barnabas ja Simeon, jota kutsuttiin Nigeriksi, ja Lukius, kyreneläinen, ja Manaen, neljännysruhtinas Herodeksen kasvinkumppani, ja Saulus. Ja heidän toimittaessaan palvelusta Herralle ja paastotessaan Pyhä Henki sanoi: “Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut.” Silloin he paastosivat ja rukoilivat ja panivat kätensä heidän päällensä ja laskivat heidät menemään. Niin he Pyhän Hengen lähettäminä menivät Seleukiaan ja purjehtivat sieltä Kyproon. Ja tultuaan Salamiiseen he julistivat Jumalan sanaa juutalaisten synagoogissa, ja heillä oli mukanaan myös Johannes, palvelijana.

”»Pyhän Hengen lähettäminä» Paavali ja Barnabas, veljien erotettua heidät Antiokiassa sananpalvelukseen, »menivät Seleukiaan ja purjehtivat sieltä Kyproon». Näin apostolit aloittivat ensimmäisen lähetysmatkansa…. Markuksen äiti oli käännynnäiskristitty, ja hänen kotinsa Jerusalemissa oli petuslasten turvapaikkoja. Sinne he olivat aina tervetulleita ja siellä he aina saivat levätä. Niinpä erään kerran, kun apostolit olivat vierailulla Markuksen äidin kodissa, Markus ehdotti Paavalille ja Barnabaalle, että hän lähtisi heidän mukaansa heidän lähetysmatkalleen. Hän tunsi Jumalan mielisuosion sydämessään ja halusi omistautua kokonaan evankeliointityölle.” ApT. s. 128.

  1. Kuka pyysi Paavalia ja Barnabasta jakamaan kanssaan Jumalan sanaa?

Apt. 13:7. Hän oleskeli käskynhaltijan, Sergius Pauluksen, luona, joka oli ymmärtäväinen mies. Tämä kutsui luoksensa Barnabaan ja Sauluksen ja halusi kuulla Jumalan sanaa.

”Ja kun he olivat vaeltaneet kautta koko saaren Pafoon asti, tapasivat he erään juutalaisen miehen, noidan ja väärän profeetan, jonka nimi oli Barjeesus. Hän oleskeli käskynhaltijan, Sergius Pauluksen, luona, joka oli ymmärtäväinen mies. Tämä kutsui luoksensa Barnabaan ja Sauluksen ja halusi kuulla Jumalan sanaa….

Näin oli silloinkin, kun Sergius Paulus, Kypron käskynhaltija, kuunteli evankeliumin sanomaa. Käskynhaltija oli haettanut apostolit luokseen perehtyäkseen sanomaan, jota he olivat tulleet levittämään. Nyt pahan voimat, jotka toimivat noita Elymaan välityksellä, pyrkivät turmiollisilla vihjeillään käännyttämään hänet pois uskosta ja tekemään siten tyhjäksi Jumalan aivoituksen.” ApT. s. 128,129.

  1. Miksi Johannes Markus jätti Paavalin ja Barnabaan ja palasi kotiin?

Apt. 13:13.Ja kun Paavali seuralaisineen oli purjehtinut Pafosta, tulivat he Pamfylian Pergeen; siellä Johannes erosi heistä ja palasi Jerusalemiin.

”Paavali ja hänen matkatoverinsa jatkoivat matkaansa ja tulivat Pamfylian Pergeen. Heidän tiensä oli vaivalloinen. He kohtasivat vaikeuksia ja koettelemuksia ja heitä uhkasivat vaarat joka taholla. Kylissä, kaupungeissa ja yksinäisillä teillä heitä ympäröivät näkyvät ja näkymättömät vaarat. Mutta Paavali ja Barnabas olivat oppineet luottamaan Jumalan varjelukseen. Heidän sydämensä oli täynnä palavaa rakkautta hukkuvia sieluja kohtaan. Kadonneita lampaita etsivinä uskollisina paimenina he eivät piitanneet vähääkään omasta mukavuudestaan. Itsensä unohtaen he säilyttivät lujuutensa väsymyksestä, nälästä ja kylmyydestä huolimatta. Heillä oli silmiensä edessä vain yksi tavoite: laumasta eksyneiden pelastaminen. Matkan tässä vaiheessa Markus pelon ja masennuksen vallassa luopui joksikin aikaa pyrkimyksestään omistautua koko sydämestään Herran työlle. Tottumattomana vaikeuksiin hän lannistui matkan vaaroista ja koettelemuksista. Hän oli työskennellyt menestyksellisesti suotuisissa olosuhteissa; mutta nyt, keskellä vastustusta ja vaaroja, jotka niin kovin usein kohtaavat tienraivaajaa, hän ei kyennyt kestämään rasituksia jalon ristin sotilaan tavoin. Hän ei ollut vielä oppinut kohtaamaan vaaroja, vainoja ja vastoinkäymisiä pelottomin mielin.” ApT. s. 130.

  1. Millaisena nämä kokeneet apostolit pitivät tuon nuoren miehen päätöstä?

”Apostolien vaeltaessa eteenpäin ja vielä suurempien vaikeuksien odottaessa heitä matkan varrella Markus alkoi pelätä. Menetettyään kokonaan rohkeutensa hän kieltäytyi jatkamasta pitemmälle ja palasi Jerusalemiin. Tämän menettelyn johdosta Paavali arvosteli Markusta jonkin aikaa kielteisesti ja ankarastikin. Barnabas puolestaan oli valmis antamaan Markukselle anteeksi hänen kokemattomuutensa vuoksi. Hän toivoi hartaasti, ettei Markus luopuisi sananpalvelijan työstä, sillä hän näki Markuksessa ominaisuuksia, joiden ansiosta hänestä kehittyisi hyödyllinen Kristuksen työntekijä.” ApT. s. 130,131.

Paavalin ja Barnabaan tiet erosivat

  1. Mitä tuli Paavalin ja Barnabaan välille, kun jälkimmäinen halusi kutsua Johannes Markuksen liittymään heidän mukaansa?

Apt. 15:36-40. Mutta muutamien päivien kuluttua Paavali sanoi Barnabaalle: “Lähtekäämme takaisin kaikkiin niihin kaupunkeihin, joissa olemme julistaneet Herran sanaa, katsomaan veljiä, miten heidän on.” Niin Barnabas tahtoi ottaa mukaan Johanneksenkin, jota kutsuttiin Markukseksi. Mutta Paavali katsoi oikeaksi olla ottamatta häntä mukaan, koska hän oli luopunut heistä Pamfyliassa eikä ollut heidän kanssaan lähtenyt työhön. Ja he kiivastuivat niin, että erkanivat toisistaan, ja Barnabas otti mukaansa Markuksen ja purjehti Kyproon. Mutta Paavali valitsi Silaan, ja veljet jättivät hänet Herran armon haltuun, ja hän lähti matkalle.

”Barnabas oli valmis lähtemään Paavalin mukaan, mutta hän halusi, että he ottaisivat mukaansa myös Markuksen, joka oli jälleen päättänyt omistautua palvelustyölle. Paavali vastusti tätä. Hän »katsoi oikeaksi olla ottamatta mukaan» miestä, joka heidän ensimmäisellä lähetysmatkallaan oli jättänyt heidät hädän hetkellä. Hän ei ollut halukas antamaan anteeksi heikkoutta, jota Markus oli osoittanut hylkäämällä työn ja palaamalla turvalliseen ja mukavaan kotiinsa. Hän tähdensi, ettei niin heikkotahtoinen henkilö ollut sovelias työhön, joka vaati kärsivällisyyttä, itsensä kieltämistä, rohkeutta, alttiutta, uskoa ja halua uhrata tarpeen tullen vieläpä henkensä.” ApT. s. 154,155.

  1. Myönteinen seuraus tästä kiistasta oli, että nyt evankelia oli viemässä eteenpäin kaksi työparia. Keitä he olivat? Mitä Johannes Markukselle myöhemmin tapahtui?

Apt. 15:39,40. Ja he kiivastuivat niin, että erkanivat toisistaan, ja Barnabas otti mukaansa Markuksen ja purjehti Kyproon. Mutta Paavali valitsi Silaan, ja veljet jättivät hänet Herran armon haltuun, ja hän lähti matkalle.

”Niin sovittamaton oli kiista, että Paavalin ja Barnabaan tiet erosivat. »Ja Barnabas otti mukaansa Markuksen ja purjehti Kyproon. Mutta Paavali valitsi Silaan, ja veljet jättivät hänet Herran armon haltuun, ja hän lähti matkalle…. Myöhempinä vuosina hänen myötätuntonsa Markusta kohtaan tuli runsaasti palkituksi, sillä tuo nuori mies antautui varauksettomasti Herran palvelukseen ja julisti evankeliumin sanomaa vaikeilla lähetyskentillä. Jumalan siunauksen ja Barnabaan viisaan valmennuksen myötävaikutuksella hänestä kehittyi arvokas työntekijä.” ApT. s. 156,131.

  1. Kuinka apostoli Paavalin käsitys Markuksesta muuttui?

Kol. 4:10. Teille lähettää tervehdyksen Aristarkus, minun vankitoverini, ja Markus, Barnabaan serkku, josta olette saaneet ohjeita – jos hän tulee teidän tykönne, niin ottakaa hänet vastaan-

  1. Tim. 4:11. Luukas yksin on minun kanssani. Ota Markus mukaasi ja tuo hänet tänne, sillä hän on minulle hyvin tarpeellinen palvelukseen.

”Paavali teki myöhemmin sovinnon Markuksen kanssa ja hyväksyi hänet työtoverikseen. Hän myös kiitteli häntä kolossalaisille henkilönä, joka oli hänen auttajansa »työssä Jumalan valtakunnan hyväksi» ja oli hänelle »lohdutukseksi» (Koi. 4: 11). Vielä hieman ennen kuolemaansa hän totesi Markuksen olevan hänelle »hyvin tarpeellinen palvelukseen» (2 Tim. 4: 11).” ApT. s. 131.

Mietiskeltäväksi

”Markuksen hengellinen kokemus oli syventynyt sitten varhempien uskonsa vuosien. Kun hän oli tutkinut perusteellisemmin Kristuksen elämää ja kuolemaa, hän oli saanut selkeämpiä näkemyksiä Vapahtajan tehtävästä, sen vastuksista ja ristiriidoista. Nähdessään Kristuksen käsien ja jalkojen arvissa merkit hänen uhrauksistaan ihmiskunnan hyväksi ja sen, kuinka pitkälle kieltäymys johdattaa kadotettujen ja menehtyvien pelastamiseksi, Markus oli tullut halukkaaksi seuraamaan Mestaria epäitsekkyyden tiellä. Jakaessaan nyt vangitun Paavalin kohtalon hän ymmärsi paremmin kuin milloinkaan aikaisemmin, että on ääretön voitto voittaa Kristus mutta ääretön tappio voittaa maailma ja kadottaa samalla sielu, jonka lunastamiseksi Kristuksen veri vuodatettiin. Ankaran koettelemuksen ja vastoinkäymisen edessäkin Markus pysyi vahvana, apostolin viisaana ja rakkaana apulaisena.” ApT. s. 347.