Jumala ei halunnut hylätä langennutta ihmistä kadotukseen ja ikuiseen kuolemaan. Mutta täytyi löytyä keino, millä vanhurskauden vaatimukset täytettäisiin, velat maksettaisiin ja ihminen tulisi jälleen vapaaksi. Tämä keino löytyi Kristuksessa. Hän sanoo:
“Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani” (Joh. 14: 6).

Vain yksi, joka on Jumalan vertainen, Luojan ja Lainantajan, saattoi lunastaa ihmisen takaisin. Sen tehdäkseen Hänen täytyi luopua jumalallisesta herraudestaan, astua alas ihmisten majoihin, ja lopulta uhrata henkensä meidän ihmisten puolesta.

Vanhan liiton aikana eläinuhreilla havainnollistettiin Jeesuksen Kristuksen lunastustyötä. Jo Aabel ilmaisi uhrillaan uskonsa tulevaan Lunastajaan. “Uskon vuoksi oli Abelin Jumalalle antama uhri Kainin uhria arvokkaampi. Koska Abel uskoi, hän sai vanhurskaudestaan todistuksen” (Hebr. 11: 4).
Mitä lähemmäksi Kessiaan (Kristuksen) aika tuli sitä selkeämmin profeetat puhuivat tästä ennustuksissaan. Jesaja tiesi:
“Sen tähden Herra antaa itse teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel” (Jes. 7: 14).

Edelleen ennustettiin:

“… hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut” (Jes. 53: 4-7).

Jotkut vanhat profeetat näkivät jopa välähdyksen aikojen kulusta ja Kristuksen uudelleentulemisen päivästä tämän maailmanhistorian lopussa. Siitä ajasta, jolloin Kristus ei enää tule maailmaan syntien kantajana, vaan maailman kuninkaana: “…Sitten Herra, teidän Jumalanne, tulee Jerusalemiin ja kaikki pyhät ovat hänen mukanaan. Sinä päivänä Herra on oleva koko maanpiirin kuningas. Hän on oleva yksi ja ainoa Jumala ja hänen nimensä ainoa, jota avuksi huudetaan” (Sak. 14: 5, 9).

“Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi” (Gal. 4: 4).
Jumalan ajan täyttyminen on määrätty jo kauan etukäteen. Profeettojensa välityksellä Jumala ilmaisee ihmisille aikomuksensa.
“Ei Herra Jumala tee mitään ilmoittamatta suunnitelmiaan palvelijoilleen, profeetoille” (Aamos 3: 7).
Kun Jeesus syntyi Beetlehemissä, koko taivas oli liikkeellä. Jumalan enkelit seurasivat mielenkiinnolla tätä tapahtumaa.
“Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: – `Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa” (Luuk. 2: 13, 14).

Kuitenkin on traagista, että ihmiset eivät ota tosissaan Jumalan edeltä ilmoittamia tapahtumia. Eivät ennen eivätkä nykyään. Aika kuluu, ja ihmiset keskittyvät vain itseensä. Näiden ajan tärkeyttä ymmärtämättömien ihmisten keskuuteen Jumalan Poika tuli ihmiseksi ja opetti heille totuutta. Pilatukselle Hän sanoi:
“… Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua” (Joh. 18: 37).
Totuuden julistamisen tarkoitus on kääntää ihmiset takaisin Jumalan puoleen. Eräässä toisessa tilanteessa Herra sanoi:
“Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan” (Luuk. 19: 10).
Kun juutalainen kirjanoppinut Saul Tarsolainen, myöhemmin apostoli Paavali, ajatteli tätä jumalallista rakkautta, hän käytti sanontaa “pyhä salaisuus”. Tämä rakkaus oli hänelle niin suuri, että hän ei voinut sitä täysin käsittää.
“… meidän uskomme pyhä salaisuus on suuri: Hän ilmestyi ihmisruumiissa, hänet julistettiin vanhurskaaksi Hengen voimasta, enkelit saivat hänet nähdä, hänestä saarnattiin kansoille, häneen uskottiin maailmassa, hänet korotettiin kirkkauteen” (1. Tim. 3: 16).

Risti

Niin hyvää oppia ei ollut vielä julistettu, että se voisi lunastaa ihmisen ja tuoda hänet takaisin Jumalan tykö. Todellinen syy on synti. Rikottu laki vaatii lainrikkojien hengen.
“Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä” (Room. 5: 12).
Kun Johannes Kastaja näki Jeesuksen, hän huudahti:
“… Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin” (Joh. 1: 29).
Pahoinpideltynä ja orjantappurakruunu päässään Jeesus uhrasi elämänsä Golgatan ristillä. Hän teki sen, jotta me ja ihmiset kaikkina aikoina uskomalla Hänen vuodatettuun vereensä saisimme rauhan Jumalan kanssa. Ja jotta saisimme vapautuksen omantunnon taakoista ja meille avautuisi tie iankaikkiseen elämään. “Itse, omassa ruumiissaan, hän ‘kantoi meidän syntimme’ ristinpuulle, jotta me kuolisimme pois synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle. “Hänen haavansa ovat teidät parantaneet” (1. Piet. 2: 24).

Niin on Jumala maailmaa rakastanut

“Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Joh. 3:16.

Hän ei antanut Häntä vain elämään ihmisten keskuudessa, kantamaan heidän syntinsä ja kuolemaan uhrina heidän puolestaan. Hän antoi Hänet langenneelle ihmissuvulle. Kristuksen tuli ottaa omakseen ihmiskunnan pyrkimykset ja tarpeet. Hän, joka oli yhtä Jumalan kanssa, on liittänyt itsensä ihmislapsiin siteillä, jotka eivät katkea milloinkaan. Jeesus “… ei häpeä kutsua heitä veljiksi” (Hebr. 2: 11). Raamatun käännös 1938

Hän on meidän Sovitusuhrimme, Puolustajamme, Veljemme, joka on meidän inhimillisessä hahmossamme Isän valtaistuimen edessä ja on läpi iankaikkisuuksien yhtä lunastamansa ihmissuvun kanssa – Hän on Ihmisen Poika. Ja kaikki tämä sitä varten, että ihminen voisi nousta synnin turmeluksesta ja alennustilasta ja voisi kuvastaa Jumalan rakkautta ja päästä osalliseksi pyhyyden ilosta (Tie Kristuksen luo, sivu 10, v. 1984).