RAAMATTUKIRJEOPISTO
“Tunnetko Raamattusi”?
Mitä me tiedämme Jumalasta
Sven Hedin (sveitsiläinen Aasian tutkija, 1865 – 1952) sanoi: “Missä tahansa maassa olenkin ja mitä tahansa kansaa tutkinkin, en ole missään löytänyt heimoa, joka ei jollain tavalla palvelisi ja kunnioittaisi Jumalaa”. Tämä on toteamus, johon jo monet tutkijat ja maailmanmatkaajat olivat ennen häntä tulleet. Ei ole olemassa kulttuuri- tai luonnonkansaa, jolla ei omalla tavallaan olisi kunnioitusta Jumalaan. Vain täydelliset materialistit ja moraalin vastustajat voivat vaikeuksitta sanoa: “Jumala on kuollut”. Toisaalta monien niin sanottujen kristittyjen käyttäytyminen tekee uskomisen joskus vaikeaksi.
Missä Jumala on?
Kasvoista kasvoihin Häntä ei ole kukaan nähnyt. Se onkin mahdotonta syntiselle ihmiselle.
“Sen antaa aikanaan tapahtua ylistettävä ja yksin hallitseva Jumala, kuninkaiden Kuningas ja herrojen herra. Hän yksin on kuolematon, hän asuu valossa, jota ei voi lähestyä. Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä. Hänen on kunnia ja ikuinen valta. Aamen.” (1. Tim. 6:15, 16).
Tästä keskipisteestä, jota ei voi lähestyä, ja jota me kutsumme Jumalan valtaistuimeksi, Hänen käsittämätön voimansa virtaa koko maailman kaikkeuteen. Se ulottuu kaukaisimpiin tähtiin, pienimpään elävään olentoon, näkymättömään atomiin ja meidän viimeiseen hermoommekin, niin kauan kuin me elämme.
Kolme todistetta Jumalasta
Jolla on ymmärtämys luonnosta, ei voi välttyä näkemästä siinä luonnon Luojaa. Tunnettu astronomi Johannes Kepler sanoi: “Luomisessa ikään kuin tarttuisin Jumalaan käsin”. Prof. Einstein kirjoitti vuonna 1952: “Kun näen mitättömän pienen hyönteisen, joka on lentänyt paperilleni, tunnen jotain tällaista: `Jumala on suuri, ja me olemme vaivaisia pisaroita koko tieteellisine erinomaisuuksinemme”. Apostoli Paavali kutsui luonnon todistamaan, että ihmisillä ei ole veruketta epäuskoonsa.
“Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua” (Room. 1: 19, 20).
Luonto on siis ensimmäinen todiste Jumalan olemassaolosta.
Toinen todiste on omatunto. Miten voisi muuten tapahtua, että painiskeltuaan vuosikausia omantuntonsa kanssa, rikollinen tekeekin yhtäkkiä tunnustuksen. Huolimatta kiinnijoutumisen vaarasta hän meneekin poliisin luo ja tunnustaa rikoksensa. Raamattu sanoo tästä asiasta:
“Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä. Tämä tulee näkyviin sinä päivänä, jona Jumala minun julistamani evankeliumin mukaisesti tuo ihmisten sisimmätkin salaisuudet Kristuksen Jeesuksen tuomittaviksi” (Room. 2: 15, 16).
Kolmas todiste Jumalan olemassaolosta on Raamattu. Tämä pyhä kirja kuvailee perusteellisesti Jumalan olemusta ja luonnetta. Hänen arvokkain rakkauden työnsä meitä ihmisiä kohtaan on Uhri, Hänen Poikansa, Jeesus Kristus.
“Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3: 16).
Jumalan kuva
Me emme voi käsittää tai kuvitella, millainen Jumala on ulkonäöltään, sillä se ylittää meidän käsityskykymme. Meitä on kielletty esittämästä kuvallisesti taivaallisia olentoja, jotta ei syntyisi vääriä, primitiivisiä käsityksiä (2. Moos. 20: 4-6). Kuitenkin Raamattu ilmaisee meille, että ihminen on Jumalan kuva.
“Jumala sanoi: `Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu`. Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät” (1. Moos. 1: 26, 27).
Toki synti ja ihmisen muuntuminen ovat vieneet ihmisen kauaksi Jumalan kuvasta. Aadam oli synnittömässä tilassaan niin ruumiillisilta ominaisuuksiltaan kuin jalon luonteensakin ja hengellisten lahjojensakin puolesta ikuisen Jumalan kuva. Myös myöhempinä aikoina kuvailevat profeetat Jumalaa toisinaan ihmisen kaltaisilla piirteillä (katso Dan. 7: 9).
Jumalan ominaisuudet
Pyhissä kirjoituksissa meille kerrotaan Jumalan olevan persoonallinen olento. Hän näkee, kuulee, neuvoo, voi surra ja iloita. (Katso Psalm. 14: 2; 2. Moos. 3: 7; Psalm. 94: 8, 9; Matt. 3: 17; Jes. 64: 5; 62: 5). Jumala on ikuinen, mikä tarkoittaa, että hänellä ei ole alkua eikä loppua.
“Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit, Jumala, ajasta aikaan sinä olet” (Psalm. 90: 2).
Jumalan olemukseen kuuluu tinkimätön vanhurskaus. Kukaan ei ole syytön Hänen edessään.
“Herra on vanhurskas Jumala, hän rakastaa oikeutta, oikeamieliset saavat nähdä hänen kasvonsa” (Psalm. 11: 7).
Jumala on muuttumaton olemukseltaan, sanoissaan ja teoissaan.
“Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi” (Jaak. 1: 17).
Mooses kirjoitti Jumalasta kauniin kuvauksen, kun hän sai nähdä Hänen suurenmoisuutensa pilviverhoon kätkeytyneenä.
“Sitten Herra kulki hänen editseen ja sanoi hänen kuultensa: `Herra, Herra on laupias Jumala, hän antaa anteeksi. Hän on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri. Hän on armollinen tuhansille ja antaa anteeksi pahat teot, rikkomukset ja synnit…” (2. Moos. 34: 6, 7 alkuosa).
Meidän Isämme
Raamatussa nimitetään Jumalaa monella eri nimellä. Eniten käytettyjä ovat: Herra, Herra Sebaot, Jahve tai Jehova (=ikuisesti oleva). Kun Jeesus puhui Jumalasta, Hän sanoi minun Isäni tai teidän Isänne (Joh. 20: 17). Hänen vertaansa vailla olevassa mallirukouksessa, Isämeidän rukouksessa, tuo Hän jälleen esiin todelliset olosuhteet Jumalan ja ihmisen välillä ja ihmisten keskinäiset suhteet. Hän opettaa meitä rukoilemaan: “Isä meidän.” (Matt. 6: 9). Niinpä meidän pitäisi tehdä sellainen vaikutelma, että Jumala on meidän Isämme ja me Hänen lapsiaan. Koska meillä ihmisillä on yhteinen Isä, toiset ihmiset ovat meidän veljiämme ja sisariamme. Yhteyden ikuiseen Isä- Jumalaamme tulee jo tämän elämän aikana palauttaa meihin Jumalan kuva.
Isä on teitä rakastanut
Joillakin on käsitys, että Jumala on kova tuomari. Sellainen, että Hänelle tuottaisi iloa luotujensa piinaaminen. On tietysti totta, että ne, joiden oma isä on ollut lähinnä tyranni, eivät voi käsitteestä “isä” muuta kuvitellakaan. Jumala ei kuitenkaan ole sellainen. Jeesus, joka halusi ilmi tuoda meille Isän, sanoi: “Rakastaahan isä itse teitä…” (Joh. 16: 27).
Koko Raamattu, alusta loppuun, ilmi tuo, että Jumala nimenomaan kärsii siitä, että ihmiset ovat vieraantuneet Hänestä, ja Hän odottaa sitä päivää, jolloin ihmiset tulevat takaisin iankaikkisen elämän lähteelle. (katso Luuk. 15: 7, 11-24).
Hänen johdatuksessaan on kaikki
Oletteko koskaan ihmetelleet, miten täsmällisesti joka aamu aurinko nousee? Vuodet ja päivät vaihtuvat samaa pikkutarkkaa järjestystä noudattaen koko kosmoksessa. Planeetat kiertävät rataansa. Vilja kasvaa meille aina ajallaan. Talvella tulee lumipeite. Jo vuosituhansia sitten oli näin. Ihminen ei voi tätä käsittää.
“Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen – mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen” (Psalm. 8: 4, 5).
Vain se, mitä me ihmiset teemme, menee joskus päälaelleen. Miten usein elämässämme menee kaikki huonosti. Kansojen elämä on täynnä rauhattomuutta ja sotia. Ei ole salaisuus, että tasapainoilemme täydellisen tuhon partaalla.
Ikuinen Jumala, joka johdattaa kaikkia asioita, haluaisi olla myös kansojen ylin Herra. Vain siten Hän voisi antaa rauhan. Hän haluaisi johdattaa elämänpolun vaarallisten jyrkänteiden sivuitse varmaan päämäärään. Tässä asiassa ei riitä sellainen usko, että jossain on Jumala tai jokin korkeampi olento. Meidän tulee ojentautua Isä Jumalan tahdon mukaisesti ja seurata Häntä. Silloin meille kuuluvat Raamatun lupaukset:
“Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman” (Joh. 16: 33).
“Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: `Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan” (Psalm. 91: 1, 2).