RAAMATTUKIRJEOPISTO
“Tunnetko Raamattusi”?
Hälytyssignaalit
Jolla korva on, se kuulkoon!
Jokin aika sitten näytettiin elokuva, jossa koulu paloi. Kesken näytännön eräässä elokuvateatterissa valkokangas todella syttyi palamaan. Kun savu tuprusi teatterisaliin, katselijat ajattelivat, että se on näytäntöön kuuluva keinotekoinen osa. Tuollaiset keinot ovat teattereissa niin yleisiä, että yleisö ei tunnistanut sitä vaaratilanteeksi. Onneksi kukaan ei käsittänyt sitä pilaksi, sillä lopulta annettiin palohälytys. Kaikki katselijat voitiin viedä turvaan.
Aina ihmiset eivät menettele noin viisaasti, vaikka pitäisi oikeastaan olla itsestään selvää, että vaarat ovat sitä luokkaa, että pitäisi välittömästi ryhtyä toimenpiteisiin. Liian usein ihmiset ajattelevat, että hälytys kuuluu näytelmään.
Jo Raamatun ensimmäisiltä sivuilta voimme lukea järkyttävän kertomuksen vedenpaisumuksesta:
“Herra sanoi: `Minä en anna elämän hengen asua ihmisessä miten kauan tahansa. Ihminen on lihaa, heikko ja katoavainen. Olkoon siis hänen elinikänsä enintään satakaksikymmentä vuotta” (1. Moos. 6: 3).
Me tunnemme kertomuksen. Ihmiset eivät muuttaneet elämäänsä. Suuri tulva peitti vanhan maailman ja sen asukkaille tuli loppu.
“jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin. Vain muutama ihminen, kaikkiaan kahdeksan, pelastui arkissa veden kantamana” (1. Piet. 3:20).
Kun Loot halusi varoittaa vävyjään siitä katastrofista, että Sodoma ja Gomorra hävitetään, hän koki seuraavaa:
“Niin Loot lähti puhumaan miehille, jotka olivat kihlanneet hänen tyttärensä, ja sanoi: `Pian pois täältä, pitäkää kiirettä! Herra hävittää tämän kaupungin! ` Mutta he vain naureskelivat hänen puheilleen” (1. Moos. 19:14).
Jeesus itse varoitti Sanansa kautta meidän päiviemme maan asukkaita:
“Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee. Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee” (Matt. 24: 37-39).
Sinä ihminen, aikamme huminassa,
pysähdy vihdoin hiljaa,
sillä Herra kirkkauden Jumala,
tahtoo sanoa sinulle jotakin.
(Heinz Fuhrmann)
Milloin tämä tapahtuu?
“Kun Jeesus sitten istui öljymäellä eikä siellä ollut muita, opetuslapset tulivat hänen luokseen ja kyselivät: ‘Sano meille, milloin se kaikki tapahtuu. Mikä on merkkinä sinun tulostasi ja tämän maailman lopusta?’ Jeesus vastasi: ‘Varokaa, ettei kukaan johda teitä harhaan. Monet tulevat esiintymään minun nimelläni. He sanovat: `Minä olen Messias ` ja eksyttävät monia. Te kuulette taistelun ääniä ja sanomia sodista, mutta älkää antako sen pelästyttää itseänne. Niin täytyy käydä, mutta vielä ei loppu ole käsillä. Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja joka puolella on nälänhätää ja maanjäristyksiä. Mutta kaikki tämä on vasta synnytystuskien alkua” (Matt. 24:3-8).
Kainin tekemä veljesmurha ihmiskunnan historian alussa oli hätäsignaali epäpyhästä kehityksestä. Ihmiskunnan historia on kirjoitettu verellä ja kyynelillä. Tänään näemme, millainen kuumeenomainen kiire ja hellittämätön rahasummien keruu ihmisillä on viedä kaikki lopulta omaan hautaansa. Atomi- bakteeri- ja kemiallisia aseita on varastoissa jättimäiset määrät. Ideat, jotka ovat lähtöisin eläimellisestä julmuudesta ja mielipuolisesta viekkaudesta, vaikuttavat asetekniikan kehitykseen. Pian kaikki pääsevät viimeistä kertaa valloilleen, kun Harmagedonin taistelu tulee.
Kuten tiedetään, sotia on aina, niitä on ollut niin kauan kuin ihmiskunta on ollut olemassa. Toki sotien jälkeen on ollut jaksoja, jolloin on vallinnut rauha ja kehitys. Tänään kuitenkin elämme ajassa, jolloin aitoa rauhan ajanjaksoa ei ole. Elämme pysyvässä kylmässä sodassa. Eikä ainoastaan siinä. Toisen maailmansodan päätyttyä, vuodesta 1945 vuoteen 1985 on ollut 130 sotaa ja veristä konfliktia. Tähän lukuun ei ole laskettu mukaan sisäisiä rauhattomuuksia eikä vallankumouksia. Jotkut ovat kestäneet yli 20 vuotta ja jopa yli 40 vuotta kuten Indokiinan sota ja Palestiinassa rauhattomuudet.
“Nyt tuli esiin toinen, tulipunainen hevonen. Sille, joka istui hevosen selässä, annettiin valta riistää rauha maan päältä ja panna ihmiset tappamaan toisiaan. Hänelle annettiin iso miekka” (Ilm. 6:4). “Ne ovat pahoja henkiä, jotka tekevät ihmeitä, ja ne lähtivät kokoamaan maanpiirin kaikki kuninkaat taisteluun, joka käydään Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä” (Ilm. 16: 14).
Jokaista ihmistä kohden on olemassa 10 tonnia TNT:a (räjähdysaineita)
“Koskaan historian aikana maailmamme ei ole ollut sellainen täpötäynnä oleva asevarasto kuin nykyään. Eikä koskaan historiassa yhteinen maailmamme ole ollut yhtäkkisessä vaarassa muuttua maailmanlaajuiseksi krematorioksi kuin nykyään. Alkuna tälle olivat uraanipommi 135 ja plutoniumpommi 239. Näillä japanilaiset kaupungit Hiroshima ja Nagasaki pyyhkäistiin maan tasalle. Näiden molempien atomipommien voima on valtava. Kuitenkin niiden voimaa on pidetty riittämättöminä. Niinpä alettiin kehittään sarjavalmistuksena vetypommeja. Saksalaisen atomitutkijan professori Otto Hahnin (1879-1968) mukaan sellaiset miljoonakaupungit kuten New York, Lontoo, Pariisi voitaisiin niiden avulla tuhota asukkaineen päivineen silmänräpäyksessä. Mutta ei vetypommikaan vielä riittänyt. Kehitettiin kobolttipommi, jonka tuhoamisvoima on 300.000 kertaa voimakkaampi kuin ensimmäisen vetypommin. Mutta ei siihenkään vielä oltu tyytyväisiä…
Kolmen merkittävimmän suurvallan eri atomiaseet yhteensä käsittävät noin kahdeksan ja puoli tuhatta valmistetta.
Näiden atomiaseiden yhteinen räjähdysvoima vastaa 30 miljardia tonnia tavanomaista räjähdysainetta TNT:a (trinitrotoluolia). Se vastaa noin 10 tonnia jokaista maailman asukasta kohden” (Tatort Erde, sivut 77, 78).
USA:n murhattu presidentti John F. Kennedy sanoi: “Nykyään planeettamme jokaisen asukkaan täytyy varautua siihen, että maa saattaa muuttua asumiskelvottomaksi. Jokainen mies, jokainen nainen, jokainen lapsi elää ydinuhan alla, joka riippuu mitä ohuimman langan varassa. Se lanka voi katketa onnettomuuden, väärinkytkennän tai mielisairaudesta johtuvan virheen takia”.
Myrkyllinen ja kallis aika
“Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja joka puolella on nälänhätää ja maanjäristyksiä. Mutta kaikki tämä on vasta synnytystuskien alkua” (Matt. 24: 7, 8).
Lyhyessä ajassa on alettu uskoa sokeasti jatkuvaan kehitykseen. 60-luvun lopussa alettiin yleisesti huomaamaan jatkuvan teknisen kehityksen varjopuolet kaikessa kauheudessaan. Silloinen Amerikan presidentti L. B. Johnson sanoi: “Saastunut ilma oli aluksi vain suurkaupunkien ongelma. Mutta muutamassa vuodessa saastuneisuuden harmaa huntu on levittäytynyt koko maahan. Nykyään hoetaan jokapaikassa saastuneisuuden vaaroista – mutta saastuneisuus jatkuu.
Joka vuosi me päästämme ilmaan 130 miljoonaa tonnia (amerikkalaista tonnia) myrkkyä. Se vastaa kolmannes tonnia jokaista miestä, jokaista naista, jokaista lasta kohti Amerikassa.
Ja tulevaisuus näyttää mustalta Meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin joko lakata myrkyttämästä ilmaamme tai varustaa kansa kaasunaamareilla, jotta he voisivat hapuillen kulkea kuolevissa ja ylikansoitetuissa kaupungeissa”
Niin kuin ilma on saastunut, samoin on käynyt vedelle. Meidän jokemme ovat muuttuneet viemäreiksi. Tuskin on kauaa mahdollista, että kalat ja muut vedenelävät voivat niissä elää. Eikä järvien käy sen paremmin. Nyt ovat jo meret mitä suurimmassa vaarassa myrkyttyä, saastua ja tuhoutua.
Maanviljelys on vahingollista välinpitämättömyyden vuoksi. Käytetään vahingollisia aineita hyönteisten ja rikkakasvien torjuntaan, huolimattomasti säilytetään myrkyllisiä jätteitä. Trooppisten sademetsien välinpitämätön hakkuu ja ilman kuormittaminen vahingollisilla aineilla saa koko maailman ilmaston enemmän ja enemmän kelvottomaksi. Vuosittain valitellaan kuivuuskatastrofeista ja tulvista. Valitettavaa on myös ilmakehän otsonikerroksen ohentuminen. Otsonikerros on planeettamme “suojavaate”. Tähän profeetta Jesaja sanoo:
“Maa kulottuu ja kuivuu, maanpiiri riutuu ja kuivuu, maan lailla taivaskin riutuu. Maa muuttuu saastaiseksi jalkojen alla, sillä sen asukkaat ovat hylänneet lain, rikkoneet käskyt, tehneet tyhjäksi ikuisen liiton” (Jes. 24: 4, 5).
Maailman lainalaisuuksien rikkomisen Jumala kostaa erityisesti niille, jotka tuhoavat maan.
“… On aika tuhota ne, jotka tuhoavat maata” (Ilm. 11: 18).
Ylikansoitus ja raaka-aineet
Meidän maailmamme ajan loppumisen hälytyssignaali soi jo niin selvästi, että jopa ReaderДs Digestin vuonna 1973 toimittama “suuri nuortenkirja” ottaa tämän ongelman todesta. Luvussaan “Täytyykö maan kuolla?” R. Wiederkehr tuo huolensa julki ylikansoituksesta ja raaka-aineongelmasta nuorille lukijoille.
“Seuratkaamme kellomme sekuntiviisaria 10 sekunnin ajan. Tuon 10 sekunnin aikana syntyy 40 ihmistä ja kuolee 16. Tuloksena on siis 24 ihmisen “ylijäämä” 10 sekunnissa. Se tarkoittaa 8600 ihmistä tunnissa, yli 200.000 päivässä ja yli 73 miljoonaa ihmistä vuodessa. Esimerkiksi Sveitsin kokoisessa maassa on tällä hetkellä 6,5 miljoonaa asukasta. Olettakaamme, että Sveitsi olisi koskematon maa – ei taloja, ei katuja, ei ihmisiä. Nyt sijoitetaan tämä 10 sekunnissa tuleva 24 ihmisen “ylijäämä” koskemattomaan Sveitsiin. Tämänhetkinen väkimäärä syntyisi sinne yhdessä kuukaudessa. Ja tämän kuukauden aikana sinne pitäisi rakentaa talot, tiet, koulut, sairaalat jne., jotka Sveitsissä nyt jo ovat olemassa ” (sivu 153).
“Nykyään kolmasosa väestöstä asuu hyvin kehittyneissä maissa (me kuulumme niihin myös). Kaksi kolmasosaa ei saa tarpeeksi ruokaa ja juomaa. Se kolmasosa, joilla asiat ovat hyvin, käyttää 85 % maailman kaivannaistuotannosta. Ne muut kaksi kolmasosaa joutuvat tulemaan toimeen 15 %:lla. Kuitenkaan maailman kaivannaistuotteet eivät riitä meille sivistyneissä maissa asuvillekaan määrättömän kauan” (sivu 154).
Asiantuntijoiden laskelmien mukaan maan raaka-aineet vähenevät nopeasti. Monet, kuten raakaöljy, maakaasu, kupari, lyijy, sinkki, tina, kulta ja hopea tulevat loppumaan vuosien saatossa.
Kaikista näistä hätämerkeistä Fritz May kirjoittaa kirjansa Tartot Erde esipuheessa. “Tämä maailma alkaa kuolla! Se kuolee:
º Ilman ja veden myrkyttymiseen.
º Hapenpuutteeseen.
º Jätteeseen ja meluun.
º Ylikansoitukseen.
º Luonnon ja sen luonnonmukaisen kiertokulun tuhoutumiseen.
º Aseteollisuuden ja asevarastojen väärinkäytön uhkaan.
Se kuolee ihmisen turmeltuneen mielen ja sen mukanaan tuomiin ajattelemattomiin tekoihin.”
Nostakaa päänne
Kun Jeesus puhui öljymäellä maailmanlopun merkeistä, Hän sanoi:
“Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan päällä ovat kansat ahdistuksen ja epätoivon vallassa. Kaikki lamaantuvat pelosta odottaessaan sitä, mikä on kohtaava ihmiskuntaa, sillä taivaiden voimat järkkyvät. Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilven päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan” (Luuk. 21: 25-27).
Monet ajattelevat ihmiset, valtiomiehet ja tiedemiehet sanovat, miten vakavassa tilassa vanha maailmamme on. He korottavat varoittavan äänensä herättääkseen maailman asukkaat välinpitämättömyyden unesta. Jumalan Sana yksin voi osoittaa meille ulospääsytien tulevasta katastrofista. Jumalan lapset, jotka kuulevat Jumalan äänen, voivat löytää pelastuksen pahasta, kuten ensimmäiset kristityt Jerusalemin hävityksestä. He ovat ottaneet vaarin Herran Sanasta ja seuranneet historiaa, miten silloin ei yksikään kristitty kuollut Jerusalemissa.
“Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta” (Joh. 10:27, 28).
Yön pimeydessäkin he näkevät aamun koiton, pelastuksensa. He ovat valmiita etukäteen iloitsemaan lopullisesta vapautumisestaan synnin kurjuudesta. Jo Psalmista lauloi tästä heidän ilostaan:
“Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, se oli meille kuin unta. Silloin suumme hersyi naurua ja riemu kajahti huuliltamme. Silloin sanoivat vieraat kansat: `Suuret ovat Israelin Herran teot `. Totta! Suuret ovat meidän Herramme teot, niistä me saamme iloita. Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin. Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään” (Psalmi 126).