RAAMATTUKIRJEOPISTO

"Tunnetko Raamattusi"?

Mitä me tiedämme Jumalasta

Sven Hedin (sveitsiläinen Aasian tutkija, 1865 - 1952) sanoi: "Missä tahansa maassa olenkin ja mitä tahansa kansaa tutkinkin, en ole missään löytänyt heimoa, joka ei jollain tavalla palvelisi ja kunnioittaisi Jumalaa". Tämä on toteamus, johon jo monet tutkijat ja maailmanmatkaajat olivat ennen häntä tulleet. Ei ole olemassa kulttuuri- tai luonnonkansaa, jolla ei omalla tavallaan olisi kunnioitusta Jumalaan. Vain täydelliset materialistit ja moraalin vastustajat voivat vaikeuksitta sanoa: "Jumala on kuollut". Toisaalta monien niin sanottujen kristittyjen käyttäytyminen tekee uskomisen joskus vaikeaksi.

Missä Jumala on?

Tästä keskipisteestä, jota ei voi lähestyä, ja jota me kutsumme Jumalan valtaistuimeksi, Hänen käsittämätön voimansa virtaa koko maailman kaikkeuteen. Se ulottuu kaukaisimpiin tähtiin, pienimpään elävään olentoon, näkymättömään atomiin ja meidän viimeiseen hermoommekin, niin kauan kuin me elämme.

Jolla on ymmärtämys luonnosta, ei voi välttyä näkemästä siinä luonnon Luojaa. Tunnettu astronomi Johannes Kepler sanoi: "Luomisessa ikään kuin tarttuisin Jumalaan käsin". Prof. Einstein kirjoitti vuonna 1952: "Kun näen mitättömän pienen hyönteisen, joka on lentänyt paperilleni, tunnen jotain tällaista: `Jumala on suuri, ja me olemme vaivaisia pisaroita koko tieteellisine erinomaisuuksinemme". Apostoli Paavali kutsui luonnon todistamaan, että ihmisillä ei ole veruketta epäuskoonsa.
"Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua" (Room. 1: 19, 20).

Luonto on siis ensimmäinen todiste Jumalan olemassaolosta.

Toinen todiste on omatunto. Miten voisi muuten tapahtua, että painiskeltuaan vuosikausia omantuntonsa kanssa, rikollinen tekeekin yhtäkkiä tunnustuksen. Huolimatta kiinnijoutumisen vaarasta hän meneekin poliisin luo ja tunnustaa rikoksensa. Raamattu sanoo tästä asiasta:
"Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä. Tämä tulee näkyviin sinä päivänä, jona Jumala minun julistamani evankeliumin mukaisesti tuo ihmisten sisimmätkin salaisuudet Kristuksen Jeesuksen tuomittaviksi" (Room. 2: 15, 16).

Kolmas todiste Jumalan olemassaolosta on Raamattu. Tämä pyhä kirja kuvailee perusteellisesti Jumalan olemusta ja luonnetta. Hänen arvokkain rakkauden työnsä meitä ihmisiä kohtaan on Uhri, Hänen Poikansa, Jeesus Kristus.
"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." (Joh. 3: 16).

Me emme voi käsittää tai kuvitella, millainen Jumala on ulkonäöltään, sillä se ylittää meidän käsityskykymme. Meitä on kielletty esittämästä kuvallisesti taivaallisia olentoja, jotta ei syntyisi vääriä, primitiivisiä käsityksiä (2. Moos. 20: 4-6). Kuitenkin Raamattu ilmaisee meille, että ihminen on Jumalan kuva.
"Jumala sanoi: `Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu`. Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät" (1. Moos. 1: 26, 27).

Toki synti ja ihmisen muuntuminen ovat vieneet ihmisen kauaksi Jumalan kuvasta. Aadam oli synnittömässä tilassaan niin ruumiillisilta ominaisuuksiltaan kuin jalon luonteensakin ja hengellisten lahjojensakin puolesta ikuisen Jumalan kuva. Myös myöhempinä aikoina kuvailevat profeetat Jumalaa toisinaan ihmisen kaltaisilla piirteillä (katso Dan. 7: 9).

Raamatussa nimitetään Jumalaa monella eri nimellä. Eniten käytettyjä ovat: Herra, Herra Sebaot, Jahve tai Jehova (=ikuisesti oleva). Kun Jeesus puhui Jumalasta, Hän sanoi minun Isäni tai teidän Isänne (Joh. 20: 17). Hänen vertaansa vailla olevassa mallirukouksessa, Isämeidän rukouksessa, tuo Hän jälleen esiin todelliset olosuhteet Jumalan ja ihmisen välillä ja ihmisten keskinäiset suhteet. Hän opettaa meitä rukoilemaan: "Isä meidän." (Matt. 6: 9). Niinpä meidän pitäisi tehdä sellainen vaikutelma, että Jumala on meidän Isämme ja me Hänen lapsiaan. Koska meillä ihmisillä on yhteinen Isä, toiset ihmiset ovat meidän veljiämme ja sisariamme. Yhteyden ikuiseen Isä- Jumalaamme tulee jo tämän elämän aikana palauttaa meihin Jumalan kuva.

Isä on teitä rakastanut

Joillakin on käsitys, että Jumala on kova tuomari. Sellainen, että Hänelle tuottaisi iloa luotujensa piinaaminen. On tietysti totta, että ne, joiden oma isä on ollut lähinnä tyranni, eivät voi käsitteestä "isä" muuta kuvitellakaan. Jumala ei kuitenkaan ole sellainen. Jeesus, joka halusi ilmi tuoda meille Isän, sanoi: "Rakastaahan isä itse teitä..." (Joh. 16: 27).
Koko Raamattu, alusta loppuun, ilmi tuo, että Jumala nimenomaan kärsii siitä, että ihmiset ovat vieraantuneet Hänestä, ja Hän odottaa sitä päivää, jolloin ihmiset tulevat takaisin iankaikkisen elämän lähteelle. (katso Luuk. 15: 7, 11-24).