RAAMATTUKIRJEOPISTO

"Tunnetko Raamattusi"?

Tunnetko Raamattusi?

Joulunaikaan vuonna 1968 kiersivät Frank Bormann ja James Lovell avaruusaluksellaan Apollo 8 ensimmäisinä ihmisinä kuun. Liikuttuneina kaikkeuden suuruudesta he lähettivät maan asukkaille juhlallisen sanoman luomiskertomuksen sanoin: "Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä. Jumala sanoi: `Tulkoon..." (1. Moos. 1.luku).

Hetkeä myöhemmin japanilainen lehtitoimittaja soitti avaruustutkimuskeskus NASA:aan ja halusi tietää, mistä se teksti oli peräisin, jonka astronautit lukivat sanomassaan maahan. Häneltä tiedusteltiin, missä hän tällä hetkellä oleili. Hän sanoi olevansa hotellihuoneessa. Sitten häntä neuvottiin avaamaan hotellihuoneen yöpöydän laatikko ja ottamaan siellä oleva kirja esiin ja lukemaan sen kirjan ensimmäinen sivu.

Se, että hän todella löysi Raamatun, ei johtunut hyvistä avaruuslennon järjestelyistä, kuten kiireinen lehtimies ensin luuli, vaan kyseessä oli esimerkki Raamatun laajasta levikistä. Tämä osoittaa vääräksi niiden vanhojen ja uusien profeettojen lausunnot, jotka aina uudelleen ovat ennustaneet tämän ainutlaatuisen kirjan kuolemaa. Ranskalainen filosofi Voltaire (1694-1778) sanoi: "Sadan vuoden kuluessa Raamattu on unohdettu ja tuntematon kirja. Toki niitä tulee löytymään harvinaisuuksina peräkamareista ja vanhainkodeista todisteena aikaisempien sukupolvien tyhmyydestä". Niin, on ollut aikoja, jolloin on näyttänyt siltä, että Raamattu todella katoaisi. Jos sellainen löydettiin jonkun hallusta, sen omistaja joutui polttoroviolle. Jeesus sanoi: "Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa" (Matt. 24: 35).

Hänen ennustuksensa eikä Voltairen on toteutunut. Kukaan ei voi pysäyttää Raamatun voittokulkua. Siinä on yli 1100 puhetta ja sananlaskua. Vuonna1900 levitettiin 5 miljoonaa Raamattua tai Raamatun osaa. Vuonna 1915 10 miljoonaa, 1960 35 miljoonaa ja vuonna 1970 oli sen levikki yli 100 miljoonaa. Vuosi vuodelta on Raamattu ylivoimaisesti eniten myyty kirja.

Raamatussa on kyse kokoelmasta kirjoja. Kyse on myös kirjojen kirjasta. Siinä on 66 kirjaa 1. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan saakka. Sitä on kirjoittanut 36 toisistaan riippumatonta kirjoittajaa. Noin 1400 eKr. kirjoitettiin Raamatun ensimmäiset kirjat. Neljännellä vuosisadalla eKr. oli ensimmäinen iso pääosa, Vanha Testamentti saatu päätökseen. Uusi testamentti, jossa on 27 kirjaa, valmistui vuosien 50-100 välillä jKr. Suurin osa on kirjeitä, joita apostolit kirjoittivat yhdelle tai useammalle seurakunnalle. (Kol. 4: 16).

Raamatun kirjoittajat ovat lähtöisin eri kansankerroksista. Daavid ja Salomo olivat kuninkaita; Mooses ja Daniel valtiomiehiä; Esra ja Paavali kirjanoppineita (teologeja); Aamos oli karjapaimen; Matteus oli tullimies; Pietari ja Johannes olivat kalastajia. Jumalalta saamansa tehtävän mukaan he olivat kirjoittaneet (2. Moos. 17: 14; Ilm. 1: 11). He kirjoittivat monenlaisista asioista, tulevaisuudesta, järjestyksestä ja laista. Pietari kirjoittaa Raamatun syntytavasta:

"Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet" (2. Piet. 1:20, 21).

Näin siis Raamatun alkulähde on Jumalasta. Sen vuoksi on oikein, kun kutsumme sitä Jumalan sanaksi.

Raamattu tuo rohkeasti esiin omien sankariensa heikkoudet ja synnit. Näin on hyvä, sillä muutoin meidän pitäisi vaieta omista virheistämme. Mutta nyt me tiedämme, että Jumala kuitenkin hyväksyy meidät. (Jes. 1: 18). Raamattu antaa vastauksen kolmeen suureen kysymykseen: Mistä? Minkä vuoksi? Minne? Mistä me olemme tulleet ihmisiksi? Minkä vuoksi me elämme? Minne joudumme, kun kuolemme?

"Jo alusta asti olen kertonut kaiken, mikä oli tuleva, jo ammoin ilmaissut sen, mikä ei ollut tapahtunut vielä. Näin minä sanon ja päätöksessäni pysyn, kaiken, mitä tahdon, minä toteutan" Jes. 46: 10).

Oletko hyljätty, yksinäinen, väärinymmärretty, neuvoton? Jumalan sana lupaa uskoville:

"En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne" (Joh. 14: 18). Jo psalmista sanoo: "Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani" (Psalm. 119: 105).

"Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen" Joh. 17: 3). "Joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden" (1. Tim. 2: 4).

Raamatussa Jumala ilmaisee tarkoituksensa ja tahtonsa. Jos me odotamme itsellemme siunauksia, meidän täytyy omaksua täysin Sana ja ojentautua sen mukaiseksi, silloinkin, jos emme ymmärrä kaikkea. Raamattu on Jumalan sanaa ja on usein käsittämätöntä meidän ymmärryksellemme. Siitä huolimatta meidän tulee lukea sitä rukoillen.

"Ja, että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa" (Ef. 1:18).

Me voimme ottaa vastaan Raamatun korkeita opetuksia vain uskon avulla. Mitä todisteita meillä sitten on, että siihen kannattaa uskoa? Onko se uskomisen arvoinen pelkästään, koska se on kunnioitettavan vanha teos? Moderni tiede on osoittanut kolme tärkeää todistetta Raamatun aitouden puolesta: argeologisen, historiallisen ja sosiologisen. Argeologiset kaivaukset ja löydöt ovat osoittaneet, että Raamatun kirjoitukset ovat säilyneet meidän aikaamme asti alkuperäisessä muodossa (Quamranin löydöt vuonna 1947). Niiden perusteella on voitu näyttää todeksi, että kertomukset kaupungeista, kansoista ja ruhtinaista ovat paikkansa pitäviä. Niin yksittäiset ihmiset kuin kokonaiset suvut ja kansat ovat vastaanotettuaan Jumalan Sanan luopuneet huonoista tavoistaan ja muuttaneet elämänsä.

Raamatussa on paljon ennustuksia ihmisistä, kansoista ja maailman tapahtumista. Historia osoittaa, että nämä ennustukset ovat aina aikanaan toteutuneet, vaikka ne olisi annettu vuosituhansia ennen niiden toteutumista.

Jesaja ennusti Babylonista, yhdestä antiikin kauneimmista pääkaupungeista kauan ennen kuin se tuli valtansa huipulle:

"Minä yllytän heidän kimppuunsa meedialaiset, jotka eivät hopeaa huoli eivätkä kultaa kumarra. Heidän jousensa kaatavat nuorukaiset. Kohdun hedelmää he eivät sääli, eivät armahda lasta. Niin käy Babylonin, kuningaskuntien kruunun, kaldealaisten ylpeyden ja ihmeen, kuten kävi Sodoman ja Gomorran, jotka Jumala pyyhkäisi pois. Koskaan siellä ei asuta, se jää autioksi polvesta polveen. Ei arabi pystytä sinne telttaansa, ei yksikään paimen lepuuta siellä laumaansa. Vain aavikon eläimet siellä lepäilevät, huuhkajat pesivät huoneissa, strutsit ovat asettuneet taloksi ja villivuohet hyppelevät talojen välissä. Sakaalit ulvovat sen palatseissa, huvilinnoissa kaikuu hyeenan nauru. Babylonin hetki on lähellä, sen päivät ovat käyneet vähiin" (Jes. 13: 17-22).

Argeologi, professori S. Horn on kirjoittanut tämän profetian täyttymyksestä seuraavasti: "Babylonin rauniot sijaitsevat juuri ja juuri 100 km etelään Bagdadista, Irakin pääkaupungista... Kun matkustaa Babyloniin junalla, se kulkee vain paikan ohi. Tosin joku vuosi sitten oli `Babylonin seisake`-niminen pysäkki. Olin lukenut aikaisempien kävijöiden kuvauksia ja nähnyt kuviakin. Mikään ei ollut muuttunut. Se paikka, jossa entinen Babylon sijaitsi, on siinä määrin merkityksetön, että eivät edes paikallisjunat pysähdy siellä. Mikään ei paremmin voisi kuvailla tuon kaupungin täydellistä luhistumista ja tuhoutumista."

Aikoinaan se hallitsi maailmaa. Monista vieraista maista tuli lähetystöjä ja sanomantuojia sinne. Se oli kulttuurellinen ja uskonnollinen keskipiste koko silloisessa valtavassa kansakunnassa, oli palatseja, temppeleitä, kauppoja ja kasarmeja. Tuhannet ihmiset asuivat siellä. Kadut olivat täynnä kauppiaita, käsityöläisiä, sotilaita ja virkamiehiä. Lukemattomilta alttareilta levisi lakkaamatta suitsukkeen tuoksu.

Nykyään muinaisen Babylonin matkailualue ei ole juuri muuta kuin pöly-, hiekka- ja tiilikasoja. Muutama taatelipalmu ja hautapaikka löytyy erämaasta.

Ottaen huomioon koko valtakunnan suuruuden, tahtomattaankin tulee ajatelleeksi vanhoja Raamatun profetioita Babylonian luhistumisesta ja ikuisesta hylätyksi jäämisestä. Kun vilkaisee matkaoppaan kehotuksesta seinien tai muurien aukoista ja huomaa pöllöjen asustavan ja sakaalien hyppivän raunioiden seassa, tulee mieleen Jesajan ennustus: "...Sen perivät siilit ja huuhkajat, korpit ja pöllöt majailevat siellä...". Jes. 34:11

Jo professori Koldewey, joka suoritti kaivauksia Babyloniassa, tuli syvästi liikuttuneeksi entisen maailman kaupungin autioitumisesta. Hänen työtoverinsa, myöhemmin biografi, W. Andrae kuvaili kardinaali Altmayerin vierailua Babylonian raunioilla kaivauksien aikana seuraavasti: "Hyvin arvokkaasti sujui Lothringenissa sijaitsevasta Busendorfista syntyisin olevan kirkkoruhtinaan vierailu. Hänen arkkipiispan palatsinsa sijaitsee Mossulissa. Ja meille hän selitti huvittuneesti, että hänestä on tullut Babylonian arkkipiispa, jossa hän oppi tuntemaan vanhimman istuimensa. Siellä ei ollut käynyt 1000 vuoteen yksikään katolinen eikä kukaan ylipäätään asunutkaan. Nykyiset arabikylät sijaitsevat vanhimmassa Eufratinlaaksossa. Itse vanha kaupunkialue on asumaton" (Die versunkene Weltstadt und ihr Ausgäber, Robert Koldewey, sivu 231)

Profeetta Sakarja kirjoittaa Jerusalemista ennustuksen, joka on edelliselle vastakkainen: "Minä teen Jerusalemista juovuttavan maljan kaikille ympärillä asuville kansoille. Myös Juuda joutuu ahdinkoon, kun Jerusalemia piiritetään... Mutta Jerusalemin asukkaat pysyvät yhä paikoillaan kaupungissaan" (Sak. 12:2, 6).

Vanhoista ajoista lähtien Jerusalemin omistuksesta ovat taistelleet monet kansat, kunnes sen perusmuurit sortuivat. Kuitenkin Jerusalem on olemassa vielä tänään. Mikään muu antiikin kaupunki ei ole siinä määrin jättänyt historiaan varjopuolia. Juuri meidän sukupolvemme on saanut jälleen nähdä, miten Jerusalem on maailmanpolitiikan keskipiste. Jeesus itse ennusti lisää Jerusalemista, sen mahtavasta temppelistä ja kaupungin asukkaista: "Kun Jeesus oli tullut ulos temppelistä ja oli lähdössä pois, opetuslapset tulivat hänen luokseen näyttääkseen hänelle temppelialueen rakennuksia. Mutta Jeesus sanoi heille: `Näettekö kaiken tämän? Totisesti: kaikki revitään maahan, tänne ei jää kiveä kiven päälle" (Matt. 24: 1, 2).

"Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: `Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään sen ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi" (Luuk. 19: 41-44)

Julma oli se kohtalo, joka Jerusalemia kohtasi vuonna 70 jKr. Roomalainen maaherra, myöhemmin keisari Titus, halusi säilyttää edes temppelin. Hän antoikin sen vuoksi sotilailleen käskyn ja luetutti sen juutalaisille: "Jos lähdette pois taistelualueelta, yksikään roomalainen ei lähesty teidän pyhäkköänne, haluan yrittää säilyttää teidän pyhän rakennuksenne halusitte tai ette" (Josephus, Kriege Buch 6, Luku 2).

Suurempi kuin Titus oli kuitenkin ennustanut temppelin tuhoutumisen. Jerusalemin luhistumisen ja tuhoutumisen jälkeen juutalaiset ajettiin pois. Kuolemanrangaistuksen uhalla heitä kiellettiin uudelleen tulemasta Jerusalemiin. Valloittajien tahto oli, että kaupunkia ei rakenneta uudelleen. Sen he varmistivat ajamalla auralla kaupungin yli ja levittämällä suolaa maahan. Jumalan sana oli kuitenkin sanonut, että Jerusalem pysyy paikallaan. Temppeliä ja pyhäkköä myöten kaupunki tullaan rakentamaan uudelleen. Jo Daniel oli ennustanut pyhäköstä: "... mutta tulva tekee hänestä lopun..." (Dan. 9: 26). Tänään muinaisen temppelin paikalla on islamilaisten pyhäkkö, Omarin moskeija. Kun Jeesus puhui Jerusalemin kohtalosta, hän näki samanaikaisesti koko maailmanhistorian lopun.

Raamattu on Jumalan Sana jokaiselle meistä. Se tekee meistä toisenlaisia, parempia ihmisiä. Aikojen kuluessa on miljoonia kertoja nähty, että uskomalla Jumalan Sanaan ihminen saavuttaa vankimman perustan olemassa ololleen. Se johdattaa ihmisen päämäärätietoiseen ja onnelliseen elämään.

"Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää" (Ef. 4: 23, 24).

Tätä tarkoitusta varten on edessämme oleva raamattukirjekurssi myös Teitä varten laadittu.